Kun tulee aika sanoa hyvästi

Kaikki lemmikkieläimiä omistavat/pitävät tietävät että joku päivä se tulee, se aika jolloin pitää sanoa hyvästi. Joskus päätös on melko helppo, joskus taas ei. Sitä sisäisen kamppailun määrää ja voimaa ei voi sanoin kuvailla, mutta sen tietää ja tunnistaa kaikki jotka ovat käyneet sen läpi.

Suru on suuri, ikävä on kova ja elämä tuntuu epäreilulta, kaikki tapahtui liian nopeasti.

Lepää rauhassa Cossu

13.5.2006 - 19.2.2012

-V

Levin kuvia

J:n ottamia kuvia Leviltä. Ekat päivät oli aivan mieletön keli, ei tuulta ja täysi auringonpaiste! Yläasemalla n. -10 ja alhaalla sitten n. -25 :)
Loppuviikko olikin sitten kaikenkaikkiaan lämpimämpi mutta näkyvyys kärsi siitä heti.

Ensi vuoden laskuviikkoa suunniteltiin Ylläkselle... saa nähdä josko toteutuu. Tuntuu että nyt haluaa vaihtelua tuosta Levistä, välivuosi siis 
 paikallaan.

V&J

Walvet valveilla

Jyväskylän kohdalla autossa kymmenettä tuntia takapää puuduksissa... Kiitos Levi, mahtavaa oli!
Idea blogin kirjoittamisesta lähti tässä matkalla kun lueskelin muiden blogeja (matkablogeja). Ehdotin sitten J:lle että eiköhän meki aleta pitää blogia ku matkalle lähetään, ni ei tartte kaikille kateellisille eriksee mailailla kuulumisia :)
Toki reissuun on vielä 1,5kk mutta pitäähän tässä olla aikaa vähän kerätä lukijoita ja blogille mainetta :)
Hifistelijä, kärsivällisyyden perikuva, perfektionisti J tulee hoitamaan tuon kuvauspuolen ja muutenkin varmaan blogin "siistimisen" mutta eiköhän tuo runosuoni joskus aukea silläkin. V:llä toimiikin sitten paremmin asenne "kaikki mulle heti just nyt!!" Ja tekstiä saattaa tulla välillä vähän enemmänki.

Mitään sen kummempia esittelyjä en aijo tehdä koska olettamuksena on että 99%lukijoista on ennestään tuttuja.. Ja jos ei ole niin eiköhän kaikki oleellinen tule esille jossain vaiheessa matkaa.

Levistä en tee sen kummempaa romaania, parempia kuvia voitais (J voisi) laittaa kunhan kotiudutaan ja puretaan ne kameroista.
Matkassa oli mukana paljon rakkaita ja ei niin rakkaita, karvaisia ja vähemmän karvaisia ja nopeasti hurahti viikko!
Zero koiramme päätti kotimatkalla että hän ei pihalla odottele kun V käy vessassa vaan oli coolina tyttönä kävellyt ovia päin ja ovien avautuessa marssinut muina naisian sisään huoltsikan kahvioon xD
Vähän V ihmetteli kun pääsi pihalle ja hetken päästä J käveli huoltsikasta ulos koiran kanssa :D

Pari sataa km vielä ja ollaan Helsingissä, sielä pari timmaa unta ja sitten aamulla nokka kohti kotia :)

Palaillaan
V&J

Aina ei mee putkeen xD