20.4.13
Herätys soi ennen kl.7. Aamupalan kanssa meinasi tulla kiire. Taisi tarjoilija poikanenkin olla vielä vähän unessa. Päätimme kävellä "satamalle", ihan siitä syystä että V vastusti ponikärry kyytiä. Tiesimme että Lombokin päässä joudumme pienen matkan siirtyä ponikärryllä. Näinollen V:n päätöksestä, kävelimme ensimmäisen siirtymän. Paikallinen vene lähti 8.00 kohti Lombokia. Luojan kiitos oli tyyntä! Vene oli pitkä kapea härvilä josta kaiken lisäksi puuttui ne sivuponttoonit. Veneen katosta roikkui kymmeniä oransseja pelastusliivejä. Niiden oli varmasti tarkotus luoda turvallisuudentunnetta, mutta vaikutus oli enneminkin päinvastainen.
Lombokin satamassa meidän laukut kaapattiin melkein käsistä ja kannettiin ponikärryihin. Hetken V siinä tinkasi hinnan oikeaksi ja kun hinta oli sovittu hyppäsimme kyytiin. Mutta niin hyppäsivät laukkujamme kantaneet miehetkin, käsi ojossa. He alkoivat tivaamaan rahaa meiltä koska olivat kantaneet meidän laukkuja 10m. Vähän ymmällään/hämillään koko tilanteesta emme saanneet sanotuksi muuta kun että ei meillä mitään rahaa ole. Kuski pisti ponin liikkeelle ja miehet jäivät huutelemaan. Ponikyyti oli sydäntä raastavaa. Kuski vei meidät isolle bussipysäkille/varikolle, josta kyytimme Senggigiin lähtisi. Ei kauaa ehditty odottelemaan ennenkuin nuori poika tuli kyselemään lippuja. Mutta kappas vaan, hän ei tunnistanut meidän lippuamme. Soitimme naiselle jolta olimme ostaneet vene- ja autokyydin. Kävi ilmi että olemme väärässä paikassa, odottamassa väärää kyytiä. Reput selkään ja marssimaan kohti oikeeta pikaa, se ei onneksi ollut kaukana. Kun kyytimme sitten lopulta saapui, tuli hieman epäuskoinen fiilis. Kyytimme oli Mitsun pieni pakettiauto, kolmella penkillä eikä ilmastoinnista tietoakaan. Kamat kyytiin ja 8 ihmistä +kuski lähti kohti Senggigiä.
Ajoimme ylös alas mutkittelevaa tietä pitkin kohti Senggigiä, joka osoittautui tiiviiksi turistikeitaaksi. Automme pysähtyi jossain kohti kylää ja oppaamme pyysi kaikkia nousemaan autosta, paitse niitä jotka jatkavat Balille. No ensinnäkin olimme vähän hämmästyneitä siitä että kuka nyt Balille on menossa kun istutaan kuin sillit purkissa autossa joka on keskellä Lombokia. Toiseksi niin olimme saaneet sellaisen käsityksen että olimme tilanneet ja maksaneet kyydistä ihan perille meidän hotellille asti. Opas siinä sitten alkoi selittelemään, että ei meidän hotelli kuulu Senggigi alueeseen ja heidän pitää pysyä alueellaan. V:llä meinasi palaa pinna siinä jaaritellessa, viimeistään siinä vaiheessa kun saimme kuulla että ei meidän hotellille olisi enään kuin 1km matka. Lopulta opas oli sitä mieltä että hän voi pyytää kuskiamme ajamaan meidät hotellille, jos maksamme vähän lisää. Hampaita kiristellen suostuimme maksamaan 20.000 lisää, eli n.2€. Sitten opas otti ja lähti.
Jäimme istumaan autoon kahden tytön kanssa, joiden oli tarkoitus lähteä takaisin Balille. He olivat tulleet samalla veneellä veidän kanssamme Gileiltä ja olleet siinä uskossa että sama vene jatkaa Lombokilta Balille. Näin ei kuitenkaan ollut, etana vene Lombokilta Balille lähtikin aivan eri paikasta. Siinä meillä oli ihmettelemistä sitten, kun opas puuttui kyydistä ja kuski lähti ajamaan takaisinpäin, siihen suuntaan mistä olimme tulleet. Pitkälle emme päässeet kunnes auto pysähtyi ja sisään änki uusia ihmisiä. Meitä mietitytti josko kuski edes tiesi minne hänen piti meidät viedä, tyttöjä mietitytti josko he ehtisivät veneelle. He olivat tosiaan valinneet sen kaikista halvimman ja hitaimman kulkuneuvon, etanaveneen. Sillä matka Lombokilta Balile kestää 8h (ja hinta on murto-osa speedboatin kyytiin verrattuna). Autokyytimme jatkui, nyt taas oikeaan suuntaan. Yhtäkkiä pysähdyimme taas, ja opas änkesi mukaan kyytiin taas. Tässä vaiheessa V:tä ainakin nauratti jo koko häsellys. Ajoimme n. 5min eteenpäin (tämä oppaan 1km) ja pysähdyimme hotellimme "eteen". Tuntui aika naurettavalta maksaa kuskille, hehän olisivat jokatapauksessa ajaneet siitä ohi?! Ja hotellin sisäänajotie ei miellyttänyt kuskia joten hän jätti meidän "keskelle" tietä, siitä sitten käveltiin.
Se mitä meitä odotti, oli jotain mihin kumpikaan ei ollut varautunut. Olimme astuneet sisään paratiisiin!
Loppupäivä löhöiltiin ja nautittiin. Pieni kävelypätkä tehtiin iltapäivällä, lähimpään "kauppaan" . Illalla täällä järjestettiin BBQ ilta johon otimme osaa. Ruokaa oli paljon ja se oli todella hyvää! Onhan hintataso täällä kalliimpaa, kuin mihin on tottunut viime viikkoina, mutta on se sen arvoista.
.jpg)
