tiistai 30. joulukuuta 2014

Aurinko!

Aamupalamaisemat

Aamu alko normaalin epävakaisen näköisenä, mutta heti aamupäivästä nopeasti aamupalan jälkeen se tapahtui: aurinko alkoi paistaa. Lämpötila kiipesi nopeasti lukemiin, jotka edellyttivät pulahdusta altaaseen ja rentoa olemista. Näin illasta voi myös todeta, että sitä aurinkorasvaa olisi kaikki voinnut käyttää enemmänkin.

Hotellin rantabaari






Iltapäivästä pikku sadekuuro keskeytti loikoilun ja sateen tauottua päätettiin käydä kokeilemassa hotellia vastapäätä oleva ravintola. Saimme sieltä harvinaisen hyvää palvelua ja suussa sulavan hyvää suklaakakkua.



Lounaan jälkeen meinasi mennä ihan jumitteluksi. Ihailtiin auringonlaskua ja taas kyläilemään tullutta isoa gekkoa. Saimme kuitenkin kerättyä puhtia sen verran, että lähdimme kylille pyörähtämään. Sielä hulinassa taas hieman intoutui ja ilta venyi melko pitkäksi. Kävimme vielä lopuksi syömässä hieman syrjäisemmässä paikassa ja saimme jo toisen kerran tänään loistavaa palvelua ja hyvää sapuskaa. Kämpillä piti tietty heti taas tarkistaa, että onko gekkokaveri paikalla. Olihan se, sielä se metsästelee partsilla.



maanantai 29. joulukuuta 2014

LuksusLisko ja Huvikumpu

Luksushotelli tietää tietenkin luksus aamiaisen. Sellaisen saimme tänään aamulla ravintolastamme. Kaikille tuotiin lappu ja kynä ja sitten vaan ruksailemaan kaiken mitä halusi pöytään tuotavaksi. Oli eri paahtoleipiä,leivoksia,pannukakkua,nuudeleita,riisiä,munakkaita,munia,omelettia,hedelmiä jne jne. ja kaiken kruunasi pöydällä oleva purkki Nutellaa!

Aamiaisen jälkeen vaapuimme vatsat täytenä rannalle ja käytiin jopa aallokossa uimassa. Sitten alkoi taas vesikuurot ja vuorotellen köllittiin altaalla ja pideltiin sadetta terassilla.


Kohta sataa


Iltaa kohti F vaipui "flunssakoomaan" joten hylkäsimme hänet hotelliin ja suuntasimme kohti Lamai beachin keskustaa sateiden lakattua. Kävelimme ns. päätietä jonkin matkaa ja sitten poikkesimme tieltä pois, seuraen kylttiä "viewpoint". Kyltin seuraaminen johdatti meidät niin hauskan hotellin pihaan, että sitä ei voi edes sanoin kuvaila. Jo ennen hotellin tontille astumista alkoi näkyä patsaista (eri näköisiä,kokoisia ja värisiä) ja kylttejä. Mitä lähemmäs hotellia tulimme, sen enemmän patsaista ja kylttejä näimme. Kaikki oli eri värisiä ja mallisia ja kylteissä oli hyödyllisten informaatioiden lisäksi hauskoja "hippiaiheisia" tekstejä. Hotelli oli jonkinlainen sekoitus Peppi Pitkätossun taloa, Tarzanin viidakkomajaa ja hippien kerhohuoneistoa.





Kummoistakaan maisemapaikkaa emme hotellilta löytäneet, mutta sitä kautta pääsi kuitenkin kätevästi hieman oikaisemaan. Lamain varsinainen keskusta-alue olikin sitten taas melkoista turistihälinää. Ostosmahdollisuuksia loputtomasti ja ruokapaikkoja vähintään yhtä monta. Puolivahingossa hieman innostuimme ostostelemaan, jonka jälkeen käytiin syömässä ensimmäisessä mukavan näköisessä paikassa. Päälle katukojusta nutella letut (ovat muuten aivan taivaallisia) ja ilta alkoi olemaan valmis. Otettiin taksi takaisin hotellille, kun ei jaksettu enää kävellä.


Hotellille paluun jälkeen normaalit iltarutiinit rikkoi parvekkeen katossa seikkaillut iso gekko, jota ihastelimme porukalla. Eipä ole tullut törmättyä yhtä isoon yksilöön aikaisemmin. Pituutta kaverilla 30-40cm. Ahkera metsästäjäkin. Sinä aikana, kun katseltiin, se nappasi 5 isoa yöperhosta kitusiinsa.







ps. taas on tähtitaivas.. eiköhän ne pilvet taas aamuksi löydä takaisin.

Takaisin Samuille

Heti aamusta pyykkejä hakemaan. Löytyi ne pyykit sentäs, kuivana ja viikattunakin jopa. (Samuilla tosin huomattiin, että V:n bikineistä on hävitetty yksi naru)

Nopean aamupalan jälkeen hypättiin "mukavaan" Hiluxinlavakyytiin. Aikaisemmin on saanut istua uudehkoiden autojen kyydissä, mutta tällä kertaa alla oli umpiruosteinen (lavassa läpireikiä, joista roiskui kurat päälle) ruoska, josta taisi ykkösvaihdekkin olla entinen jo. Kyydin päätepisteellä satamassa odotti täysi kaaos. Lähtö "terminaali" on suunniteltu noin kymmenelle ihmiselle, ja lähtijöitä oli noin tuhat. Jonotusta, hikoilua ja epävarmuutta. Niistä eväistä oli lähtötunnelma rakennettu.

Lähtöhärdelli, jono oli pahimmillaan pari sataa metriä kadulla


Päästiin kuin päästiinkin kuitenkin laivaan (30min aikataulusta myöhässä) ja matka saattoi alkaa. Tällä kertaa meri oli onneksi rauhallinen ja matka sujui joutuisasti ilman ongelmia. Aurinkokin muisti meitä merellä läsnäolollaan. Tästä muistona on nyt kaikilla sielä täällä hieman punakkaa ihoa. Eihän sitä eilisten sateiden jälkeen mitään rasvoja taas muistanut.




Pienen saaren pieni rantakaistale Koh Phangain edustalla



Samuin päässä taas satamassa normi härdellit, mutta näihinhän on totuttu jo. Taksikin saatiin pienen ihmettelyn jälkeen ja päästiin matkaan kohti hotellia. Paitsi kuski nappasi vielä pari huitojaa lisää kyytiin matkalta, joten teimme pienen kiertoajelun. Meidät kuski yritti viedä ensin väärään hotelliin, mutta onneksi hälytyskellot soivat tarpeeksi aikaisin. Huomautettiin kuskille asiasta ja hän soitteli pari puhelua kyselläkseen, että missä meidän hotelli oikein on. Viimein se löytyikin. Aivan upea paikka ja meidän huoneistokin on varsin mukava.

Mae Namin satama Samuilla






Toisessa huoneessa partsi poolille

Toisesssa huoneessa partsi merelle




Vettä tuli tääläkin tosin tervetuliaisiksi. Loppui kuitenkin lounastamisen jälkeen ja käytiin kävellen lähikylässä kaupassa ostamassa eväät illaksi. Ilta menikin mukavasti omasta terassista ja merinäköalasta nauttien. Tähtitaivaskin saatiin näkyviin, kun käytiin vielä illan päätteeksi pulahtamassa altaassa.




Näkymät partsilta


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Viimeinen päivä Taolla

Viimeinen päivä Taolla ja vettä sataa. Siihen yhteen virkkeeseen tiivistyy koko eilinen päivä. Aamupäivästä kerettiin hetki nauttia hyvinkin aurinkoisesta kelistä (aamuisen sateen jälkeen), mutta iltaa kohden kuurot pitenivät ja niiden välit lyhenivät. Saatiin mukava ukkonenkin. Yhden kerran löi hyvinkin lähelle ja kaikilta taisi jäädä pumpulta yksi tahti välistä.

sataa sataa ropisee


Jotenkin satumaisen tuurin avulla onnistuimme käydä lounaalla niin, ettei kastuttu. Molempiin suuntiin kävellessä oli sateetonta ja syödessä tuli vettä kuin saavista.

lounastamaan





Vähän ostostelua illallisen lisäksi ja tavaroiden pakkaamista, siinäpä se ilta. Niin ja kävihän V ja J hieronnassa myös. V jalkahieronnassa ja J antoi vielä mahdollisuuden selkä/hartia hieronnalle. Kivuliasta edelleen, ei ymmärrä.

Päivää aikaisemmin vietyjä pyykkejä käytiin kyselemässä myös. Oli sovittu, että nouto on "illalla". Kuuden aikaan putiikki oli kuitenkin jo kiinni ja saman paikan ravintolasta (n.50m päästä pyykkituvasta) löydetty pyykkäri tyytyi toteamaan, että sori, kiinni jo. Tulkaa aamulla hakemaan. No lähtöhän on vasta 08:50 ja pyykkitupa aukeaa 07:30, että kai ne kerkeää. Tälläiseen yleistympeään palveluun on nyt tottunut jo täällä kaikkialla. Hidasta ja välinpitämätöntä.

tummia pilviä

saari jäi pilven alle

lauantai 27. joulukuuta 2014

Asian people don't belong under water

Myönnän, minusta on tullut sukellusrasisti. Eilisen sukellusretki paljasti minulle tosiasian, nimittäin aasialaisten olisi parempi pysyä pinnan yläpuolella. Aamu 6, eli kellonaikakin kertoo jo sen että minun huumorintajumittari ei ole vihreällä alueella.

 Ryhmämme aasialaisvahvistus aloittaa aamun kertomalla "I smoke weed at home with my cat, and then i let her drink beer with me". Okej, annetaan tämän asian mennä vain älyttömyyden piikkiin. Seuraavaksi laivalla hän on aivan hukassa varusteidensa kanssa (kyseessä jo vuosi sitten AOWD suorittanut "sukeltaja"). 

Onneksi on buddycheck ja hänkin sai varusteet kuntoon. Sitten hän hyökkää minun varusteiden kimppuun ja saa totaali hepulin (kuin pari espressoa juonnut jänis) koska happimittarini näyttää nollaa. Kattelin hänen hepulia hetken kulmien alta ja kun hän vihdoin pysähtyi hetkeksi vetämään henkeä, totesin tyynen rauhallisesti, että en ole vielä avannut happipulloani. 

Kun vuorossa oli mereen hyppääminen, hän loikkaa sinne naamari otsalla ja kädet huitoen. Ohjaajamme (siinä vaiheessa vielä tyynenä) korjasi hänen virheensä ja muistutti häntä siitä miten sinne veteen kuuluu mennä. Ennen sukellusta saimme nopean muistutuksen siitä, miten hylyllä ei saa koskea mihinkään, pysytään lähekkäin eikä potkita räpylöillä liejua kannelta/seiniltä irti (=nolla näkyvyys). Lähdimme laskeutumaan köyttä pitkin alas ja odottelimme ohjaajan kanssa parin metrin välein, että tämä kyseinen henkilö pysyy mukana. Välillä jän lähti oikealle ja välillä vasemmalle ja välillä pyöri ympyrää... Koska köydestä kiinnipitäminen osottautui hänelle aivan ylitsepääsemättömän vaikeaksi. 

Voitte varmaan kuvitella mitä alhaalla hylyllä tapahtui.. Hän törmäili kaiteisiin, potki ja huitoi niin paljon liejua irti kannesta, että näkyvyys oli pahempi kuin kaurapuurolautasessa. Ja ylläri ylläri, alle 30min jälkeen hänen happipullo oli miltein tyhjä ja jouduimme aloittamaan nousun. Pysähdyimme tekemään safety stopin 3minuutiksi ja siinä ollessamme huomasimme yhtäkkiä hänen kadonneen. Fiksuna ihmisenä jän oli päättänyt nousta pintaan alle minuutin safety stopin jälkeen koska hänen maski meni huuruun. 

Ohjaajamme kärsivällisyys oli kärsinyt sen verran tässä vaiheessa, että läksytys jonka aasialainen sai, ei ollut enään mukavansävyinen. 

Seuraavan sukelluksen lähestyessä hän kysyi mitä tehdä jos maski huurtuu. Ohjaajamme ei vastannut kysymykseen muuten, kuin kertomalla että sylkäse siihen nyt kunnolla ennen sulellusta. Sanoin ohimennen ohjaajlle, että hän varmaan halusi tietää mitä tehdä siellä pinnan alla jos ja kun maski huurtuu. Ohjaaja totesi , että sellasta hän ei koe enään tarpeelliseksi kertoa AOWD sertifikaatin omaavalle sukeltajalle. 

Ohjaajamme hyppäsi veneestä ja näytti veneelle merkin, että kaikki hyvin. Aasialainen huutaa kannelta "mitä toi tarkottaaaa?mils sä teit tollee?" Me muut veneessä oliat katsoimme häntä ja sitten toisiamme. Kaikkien ilmeet sanoivat "is she serious?". Hypsin veteen ja uin ohjaajamme luokse. Hän pudisteli päätä ja ihmetteli ääneen, kuka lie on tälle henkilölle myöntänyt sukellusluvan. 

Päästäksme oikealle poijuköydelle jouduimme uimaan pinnalla n.30m. Tämän matkan aikana ohjaaja sanoi minulle, että aasialaiset ovat kaikista pahimmat pinnan alla. He eivät näe/kuule/huomaa mitään, keskittyvät vain itseensä (jos siihenkään). Nauroin tälle avautumiselle, koska luulin sen olevan vitsi. Laskeuduimme alas tokalle sukellukselle ja siitähän riemukasta tuli. Aasialainen pyöri ja hääri ja huitoi, osoitteli sinne tänne tonne ja yritti puhua ja huutaa regun läpi. Sain arviolta hänen polvesta tai räpylästä päähän 10kertaa, jos olin edessä hän tarttui minuun kiinni ja työnsi itsensä ohi jos sattui näkemään kalan. Huumorini oli tässä vaiheessa aivan loppu. Kuten arvata saattaa, hänen happipullo oli taas tyhjä "in no time" ja sulellus loppui (luojan kiitos ajattelin). Pääsimme pinnalle (tällä kertaa hänkin malttoi pitää 3min safety stopin. 

Pinnalla uimme takaisin veneelle ja jouduimme uimaan toiseen suuntaan menevän joukon ohi/läpi. Tämä toinen joukko oli ryhmä aasialaisia. He uivat suoraan päin, toiset eivät uineet ollenkaan( kelluivat paikallaan ja tuijottivat suoraan eteen näkemättä kuitenkaan mitään) ja osa veti kaveriaan kuin kuollutta vaihtaen samalla suuntaa miten sattui.  Toisinsanoen totaali kaaoskohtaaminen ja kun pääsin veneen rappusille ohjaajan kanssa hän katsoi minua virnistäen ja kysyi ymmärsinkö nyt. Vastasin hetkeäkään epäröimättä "Asian people don't belong in the water!".



perjantai 26. joulukuuta 2014

Vettä hylyssä

V lähti taas aikaisin aamusta sukeltamaan, tällä kertaa vuorossa oli hylkysukellus. Taon edustalle on upotettu vanha yhdysvaltalainen sotalaiva sukeltajien iloksi. Tai tarkemmin se on kaiketi upotettu kolme kertaa, kun kahtena ensimmäisenä kertana alus kaatui pohjassa kyljelleen.

Rannalle jääneet viettivät laiskaa päivää rannalla makoillen siihen asti, kun V palasi mereltä puolen päivän aikoihin. Rento rannalla oleskelu jatkui itseasiassa hetken vielä sen jälkeenkin, V tuli nimittäin nukkumaan päiväunet rannalle muiden seuraan. Lepoisa oleskelun katkaisi kuitenkin ukkoskuuro, joka hiipi sisämaan puolelta päälle. Vettä ryöpsähti pienessä hetkessä alas melkoinen määrä, mutta kuten täälä päin tapana on, ei vesisadetta kestänyt kovinkaan pitkään.




Lounaan kerkesimme kuitenkin sateen aikana syödä. Sen jälkeen hoidettiin hieman asioita (pyykkien vienti ja laivaliput takaisin Samuille) ja otettiin tottakai rennosti, lueskeltiin bungalowin terassilla. Ilma oli (ja on edelleen nyt illalla) käsittämättömän kostea ja hiostava. Seurana terassilla meillä oli koira, joka on majaillut enemmän tai vähemmän säännöllisesti terassillamme koko täällä olon ajan. Ei olla muuten vielä keksitty, että mitä se syö. Tarjottu on keksiä, jäätelöä ja suklaata, mutta mikään ei ole vielä maistunut.



Päätettiin lähteä illaksi pyörimään saaren "keskustaan", eli sataman alueelle. Rantaa pitkin kävellen matkaa on noin kilometrin verran. Kävellä sinne päin auringon laskun aikaan. Samalla näki hieman uusia maisemia.





Sataman alueelta ei löynyt mitään uutta tai mullistavaa, eipä sitä tosin odotettukkaan. Hieman enemmän ravintoloita ja putiikkeja, kuin Saireen alueella. Yllättävä huomio oli, että sielä paikat menivät selkeästi aikasemmin kiinni.



Teimme hieman ostoksia ja päädyimme syömään täkäläisen mittakaavan mukaan hienostoravintolaan. Tilasimme reteästi listan kalleimmat (~15€) annokset jokaiselle. Australialainen sisäfilepihvi osottautui erittäin hyväksi, se liki suli suuhun.

Paluumatka resortille suoritettiin suosiolla taksilla (eli Hiluxin lavalla), hyvä ruoka oli tehnyt tehtävänsä.


torstai 25. joulukuuta 2014

Aurinkoinen Joulupäivä Taolla





Huhh hellettä, se saapui vihdoin (päivälämpötilat ovat pysytelleet 30 asteen alapuolella, nyt päästiin yli). Aurinko paistoi miltein pilvettömältä taivaalta, kun heräsimme aamulla. Aamupalan jälkeen ei ollut epäilystäkään siitä mitä tekisimme. Etsimme lähimmät auringonottotuolit (naapurin pihalta) ja nautimme auringosta. Meressä oli ihana käydä vilvoittelemassa (vaikkei se viileätä ollutkaan) tasasin väliajoin. Kävimme syömässä lounasta vierailevan tähden kanssa aussibaarissa. Söimme kaikki kana tacoja tai wrapin ja sairaan hyvää olikin. Lounaan jälkeen ranta veti jälleen puoleensa, kuin magneetti, joten suuntasimme takaisin sinne. Rannalla chillasimme sitten auringon laskuun asti.




Auringon laskettua vedettiin hetki bungalowin terassilla henkeä ja kirjoiteltiin eilen väliin jäänyt blogiteksti. Aurinkoisen päivän jälkeen kaikki olivat suht väsähtäneitä, joten illallisen jälkeen oli helppo päätös vetäytyä levolle.


Öisin kukkiva puu