Lauantaina F lähti aamusta ajelemaan saarta ympäri ja tutustumaan paikkoihin. J ja V päätti hetken loikoilun jälkeen mennä myös vuokraamaan skootterin ja käydä katsastamassa parit "nähtävyydet" lähistöltä. Itse vuokraus oli helppo homma, mutta passia pantiksi vaativat vuokraajat meinasivat aiheuttaa päänvaivaa. F oli törmänny samaan ongelmaan omaa kulkupeliään vuokratessa. Päädyimme lopuksi asioimaan mahdollisimman asiallisen näköisen liikkeen kanssa. Vuokraus muuten maksoi kokonaiset 5€ päivä ja 98 bensa alta euron litra. Ei ole kallista lystiä.
Painelinne ensin saaren isoimmalle vesiputoukselle, jota monessa paikassa rummutettiin. Perillä oli jos jonkinlaista oheistoimintaakin. Olisi ollut norsusafaria ja itsensä kuvauttamista puolinukuksiin huumattujen söpöjen eläimien (mm. pantteri) kanssa. Nämä enemmän ja vähemmän eläinrääkkäykseksi luokiteltavat turistihuvit sivuutimme, mutta otimme offroad konvertoidulla hiluxin kyydin ylös putoukselle.
 |
| kärrypolun jyrkkyys ei ihan välity kuvasta |
 |
| korotettu Hilux |
Itse putous oli loppujenlopuksi melko mitäänsanomaton. Korkeutta oli melkoisesti, mutta vesimäärä vaatimaton. Ihmisiäkin oli niin paljon, että elämys ei ollut kummoinen. Tutkittiin hetki ympäristöä ja päätettiin lähteä takaisin alas. Alasmenokyytiin kiivettiin hiluxin katon päälle rakennetuille istumapaikoille ja kyyti oli melko hurjan tuntuinen. Sielä istui kohtalaisen korkealla.
 |
| Putousten yläosa |
 |
| Putousten asukki |
 |
| Korkea kyyti |
 |
| Katolla hymyilyttää |
Putouksen jälkeen kuivasi suuta sen verran, että suuntasimme skootterin kohti rantaa ja jotain mukavan näköistä taukopaikkaa. Päädyimme paikalliseen vesiurheilukeskukseen ja mangosmoothieita siemaillessa saimmekin ihmetellä erilaisten vekottimien kirjoa vedessä.
 |
| Jetpack |
Akut ladattuina päätettiin vielä lähteä ylös vuorille tarkistamaan pari näköalapaikkaa. Vesiputouksiakin olisi ollut lisää, mutta ne päätimme jättää kiertämättä. Ensimmäinen reitti ylös tuotti vesiperän, kun uljas skootterimme (125cc!) ei jaksanut vetää kaksi päällä mäkiä ylös. Tiet olivat siis kohtalaisen jyrkkiä. U-käännös ja lähestyminen toisesta suunnasta tuotti tulosta, eli löytyi teitä, jotka menopelimme vielä juuri ja juuri jaksoi mennä ylös.
Ylhäältä (~600m merenpinnasta) löytyi mukavia maisemia ja hieman raittiimpaa ilmaan. Vaikkei sieläkään kylmä päässyt tulemaan. Ihan parhaiden mahdollisten maisemien tiellä oli sinä päivänä ilmassa pieni utu, joka esti pitkälle merelle näkemisen.
Näiden maisemien jälkeen todettiin, että eiköhän se päivä ala olemaan pulkassa ja palasimme hotellille. Sielä odotti mukava yllätys, kun henkilökunta ilmoitti, että rantabaarista saa hotellin piikkiin drinkit ja pikkupurtavaa. Ei muuta, kuin rannalle nauttimaan antimista ja auringonlaskusta.
Loppuilta päätettiin viettää muutenkin porukalla ihan vain hotellilla ja syötiin hotellin omassa huippuhyvässä, mutta hintavan puoleisessa ravintolassa. V ja J otti päivän tarjouksessa olleen tapas vaihtoehdon ja N ja F päätti syödä perinteisemmät thaimaalaiset annokset. Huippuhyviä kaikki.
Viimeinen päivä valkeni pilvettömänä ja ennalta suunnitellusti se vietettiin kokolailla rauhallisesti auringosta nauttien. J ja V kävi palauttamassa skootterin ja samalla ihmeteltiin hotellin pihaan tupsahtanutta autokalustoa. Sanomattakin on selvää, että tälläiset hieman erottuu katukuvasta...
Iltapäivästä lähdettiin vielä Lamain keskustaan katselemaan markkinahumua. F oli myös varannut viimeiselle illalle ajan paikalliselta mustemaakarilta ja kyllähän siihen käteen jotain pysyvämpääkin väriä reissusta sitten jäi.
 |
| Viimeiset Nutella pancakesit |
Illalla myöhään palattiin hotelillelle kohtalaisen nuutuneina ja vielä piti pakata. Se meni sitten tietysti melkolailla pitkäksi ottaen huomioon, että taksi lentokentälle oli sovittu kuudeksi aamulla. Herätys siinä puoli kuudelta siis.
Matka kotiin meni kokolailla mutkitta ja nappiin. Suora lento Bangkokista Vantaalle oli nappivalinta. Takaisinpäin ei ole enää liikaa intoa reissata ja vaihtaa koneita. Riittävän pitkä reissu oli näinkin, kun saavuimme suomen aikaan viideltä kotimaan kamaralle. Jouduimme vielä bussiportille, eli terminaaliin mentiin bussikyydillä koneelta. Oli se melkoinen shokki kävellä koneen ovesta ulos, kun vastassa oli -15 astetta ja hyytävä viima. Lähtöpäässä oli +32. Kotona odotti kaksi innokasta karvaista, jotka olivat matkalaisten kotiinpaluusta silminnähden tyytyväisiä.
