Elokuussa 2014 Sämpylä siirtyi sairaslomalle. Monen monen tutkimuksen jälkeen vikaa ei vaan löydetty. Tamma ontui ja oli selkeästi kipeä, kärttyinen ja rauhaton eikä tahtonut liikkua. Usko meinasi loppua pariin otteeseen ja kaksi teurastuomio paperia minulla on vieläkin kaapissani.
Olin henkisesti valmistautunut laittamaan tamman pois, näinhän minä päivittäin miten se kärsi. En vaan suostunut hyväksymään sitä, että se laitettaisiin pois tietämättä syytä sen kivuille.
Viimeisenä oljenkortena kuskasin sen Kangasalan klinikalle. Tuula Pursiainen kävi sen läpi pitkään ja hartaasti ja kertoi sen jälkeen Saarisen Hessulle mistä ongelmaa kannattaa alkaa etsimään. Lopputulos oli, suoliluun murtuma, luukalvon tulehdus, revähdyksiä sinne ja tänne .... ennuste oli sanomattakin huono. Alue oli niin turvonnut, että mitään hoitoja ei voinnut miettiä. Silloin pelkäsin, että nyt he sanovat sen, että se on laitettava pois. Mutta vaikka ennuste oli huono, he halusivat kokeilla laaserhoitoa. Laaseroinnin jälkeen lähdettiin kotiin ja hoidettiin kotona aarnikalla, back on trackillä ja sähkömagneetti loimella. Liikutusta oli sen verran mitä Sämpylä itse halusi liikkua. Mitään parannusta liikkeessä ei ollut huomattavissa silloin, mutta käytös oli muuttunut rauhallisemmaksi. Kävimme n. 6vk ensimmäisen käynnin jälkeen uudestaan laaserissa ja sen hoidon jälkeen liike alkoi näyttämään paljon paremmalta. Lisäsimme vähän liikuntaa ja helpotus oli mieletön kun huomasin, että se ei aiheuttanut takapakkia.
Helmikuussa kävimme sitten kolmannen kerran Kangasalalla missä Tuula ja Hessu tekivät kontrollin. He näyttivät lievästi sanottuna yllättyneiltä kun juoksutin Sämpylää maneesissa. Ultrassa näkyi suuria parannuksia. Mitään ei enään ole varsinaisesti rikki, jalka on toki heikompi ja jäykempi edelleen, mutta ajan kanssa se tulee täysin normaaliksi. Treenilupa myönnettiin, ja kehotettiin ottamaan rauhallisesti.
Sämpylä sai uuden , paremmin istuvan satulan ja olemme aloittaneet treenit. Otamme todella rauhallisesti ja teemme monipuolisesti kaikkea, lepopäiviä unohtamatta. Sämpylä on energinen ja iloisen oloinen, kuten omistajakin! Eihän sitä tiedä, että kestääkö se kisakäyttöä tai tapahtuuko jotain muuta ikävää mutta jos joku asia on varma niin se, että ei näiden hevosten kanssa koskaan tiedä. Siksi nautin nyt jokaisesta hetkestä minkä saan viettää Sämpylän selässä, koska en rehellisesti sanottuna talvella uskonut, että sinne vielä pääsisin.
