Sunnuntai 7.4.2013 (kuukauden päästä on V:n
synttärit)
Täällä salamoi ja ukkostaa taas, siitä on tullut
jo jokailtainen traditio. Muista päivistä poiketen, tänään myös sataa. Sadehan
ei tietenkään ole huono juttu koska aamulla kaikki on vehreää ja kaunista.
Päivämme alkoi rennosti altaalla chillatessa
ja surffareita katsellessa. Olemme molemmat sitä mieltä, että hotellimme on
oikea paratiisi “slummin” keskellä. Hotellin portista kun astuu sisälle, on
kuin siirtyisi eri maailman.
Iltapäivällä oppaamme ja kuski tulivat
hakemaan meitä hotellilta. Ajoimme Seminyakin ja Kutan läpi Jimbaraniin missä
meitä odotti 2h spa hemmoittelu.
Ensin saimme pukea viimeistä muotia olevat
kertakäyttöalkkarit päälle, todella tyylikkäät! Sitten kun olimme saanneet
naurukohtaukset (lähinnä V:n kohtaus) hillittyä saimme kokovartalohieronnan ja
-kuorinnan, jonka jälkeen pääsimme kukkakylpyyn.
Kylpyyn meille tarjoiltiin
vahvaa inkivääriteetä, joka V:n mielestä oli kuvottavaa ja J:lle se maistui
oikein hyvin. Spasta lähtiessä oli todella hyvä ja raukea olo. Tämä muuten oli
J:n elämän ensimmäinen hieronta
(olikohan pettynyt, kun ei ollutkaan happy ending?)
Matkamme jatkui saaren eteläkärkeen, Uluwatuun.
Temppelialueelle ei saanut mennä paljailla polvilla, joten saimme lipunmyyntitiskiltä
sarongit, jotka kiedoimme ympärillemme. Tälläkin temppelialueella oli apinoita,
mutta erona eilisiin apinoihin oli, että nämä osaavat kuulema olla todella
röyhkeitä.
Meitä neuvottiin ottamaan korvikset ja aurinkolasit yms. pois, jotta
apinat eivät vie niitä. Noh, nähtiin pari apinaa mutta eivät onneksi käyneet
kummankaan nilkkaan kiinni. Yksi apina nähtiin, joka ylpeänä esitteli uutta
lippistään, jonka se oli joltain poloiselta varastanut. V kysyi oppaalta miksi
Uluwatun apinat eroavat käytökseltään Ubudin apinoista ja vastaus oli, että
Uluwatussa on lämpimämpi ja enemmän ihmisiä, joka johtaa siihen, että apinat
stressaantuvat. Uluwatun maisemat olivat fantastiset! Jos joskus käytte Balilla,
niin se on ihan oikeasti näkemisen arvoinen paikka.
Kuvat kertoo enemmän :
Illallista söimme Jimbaranissa, joka on tunnettu
tuoreista merenelävistään. Ravintola oli rannalla ja saimme syödä rantahiekalla
merinäköalaa katsellen, ei valittamista. Siihen se hyvä sitten loppuikin. Tai
ainakin V:n osalta. Saimme ison kulhon riisiä, grillatun kalan (Snapper) sekä
lajitelman muita mereneläviä ja erilaisia kastikkeita (normi setti täälläpäin).
Lajitelmat olivat oikein maittavia, mutta kala ei lämmittänyt V:n sydäntä.
Jokaisella suupalalla suusta sai sylkeä suomuja ja ruotoja, vaikka omasta
mielestään V “putsasi” kalan oikein hyvin, ennen kuin alkoi tunkea sitä
suuhunsa. J oli toisaalta oikein tyytyväinen ruokaansa (liekö tottuneempi
syömään kalat ruotoineen). V tilasi jälkiruuaksi kahvin ja ajatteli että se
kyllä kohentaa mieltä kalaepisodin jälkeen. Kaffe tuli ja kulho sokeria… V
pyysi tarjoilijaa tuomaan maitoa, jotta kahvin voisi juoda. Yllätys! Koko
ravintolassa ei ole maitoa!? Hei ihan
oikeasti!?
Meinasi jo tulla kiukku, kunnes J ehdotti,
että lähdetään takasin hotellille ja juodaan kahvit meidän omassa ravintolassa.
Niin me sitten päätimme retkemme oman hotellin terassilla, ja oli muuten hyvä
Latte Macchiato!
Tyytyväisin mielin kohti huomista.
Ciao!
V&J
Balilaista x-treme onkimista
 |
| Oikein tarkkaan kun katsoo niin ylemmän kuvan kaverit ovat tuolla jyrkänteen päällä |
Surkeasta nettiyhteydestä johtuen, tässä heti perään eilinen päivä.
Maanantai 8.4.2013 ja Balilla sataa. Nämä ilta
sateet ovat muodostuneet perinteeksi ja yleensä ehdimme ”kotiin” ennen niiden
alkamista, mutta emme tänään.
Aamupäivän löhöilyn jälkeen lähdimme rantaa
pitkin kävelemään kohti Kuta beachia, ajatuksena oli päästä puoleen väliin
Seminyakiin ja sieltä jatkaa loppu matka
taksilla.
Siinä kun oltiin kävelty reilu tunti
poikkesimme rannalta hieman sisämaahan lounaalle.
Yritimme arvuutella missä
päin karttaa olimme menossa mutta emme päässeet mihinkään järkevään
lopputulokseen, joten syötyämme maittavan lounaan mukavassa ympäristössä
jatkoimme rantaa pitkin kävelyä.
Rannalla vilisee tuhat ja miljoona pienen
pientä rapua. Ravut muistuttavat pieniä hämähäkkejä ja niiden pesäkoloja on
ranta täysi. Nämä pesäkolot ovat pienen pieniä reikiä (tai isoja jos on iso
krapu kyseessä) joiden ympärille rapu on kantanut symmetrisiin muodostelmiin
hiekkaa rakentamastaan kolosta. Otamme huomenna kuvan näytille. Hieman
epämukavaa, ainakin Vn mielestä, on kävellä vilisevien rapujen seassa joten
yritimme kävellä vesirajassa.
Mitä kauemmaksi ”kotoa” kävelimme sitä enemmän
väkeä alkoi rannalla näkyä (ja meressä, vaikka tänään melkein kaikkialla
rannalla liehui punainen uintikielto lippu).
Kun meidän iltapäiväkävelyä oli kestänyt n. 3h
alkoi molempia tympiä rannalla tarpominen ja hiekka varpaiden välissä. Oletimme
olevamme Seminyakissa siinä vaiheessa ja ansaitsevamme kylmät oluet.
Kohdallemme sattui juuri sopivasti coolerikiska (aurinkovarjon alla sijaitseva kylmälaukku
= Coolerikiska) jonka Bintangit eivät olleet hinnalla pilattuja.
Ja hei, arvatkaa mitä coolerikiskan
aurinkovarjossa luki? Kuta Beach! Olimme siis kävelleet koko matkan Kutalle
vaikka se ei ollut tarkoituksemme.
Poistuimme rannalta ja kappas vaan,
ensimmäistä kertaa Saksan jälkeen kuulimme suomea. Kutan katuja pyörimme pimeän tuloon asti.
Koijuja oli toinen toisensa perään ja myyjät ärsyttäviä, mitään ei saa rauhassa
katsoa ja hyvä että eivät väkisin revi sisään omaan koijuunsa. Meininki ei eronnut mitenkään huomattavasti
tutuimmista suomalaisten suosimista turistirysistä. Erotuksena se että täällä
myyjät eivät sentään puhu suomea kun sanot olevasi Suomesta (täällä he luulevat
että olet aussi kun sanot olevasi suomesta).
Pari ostosta tarttui sentään mukaan ja
kaaoksen keskellä oli mukava huomata että Kutalla on yksi asia paremmin kuin
muualla Balilla, siellä on jalkakäytävät!
Mutta muuten sanomme kyllä että kiitti riitti,
Kuta ei päässyt meidän suosioon.
Jos nyt pitäisi valita alue minne majoittua
Balin saarella (näistä mitä olemme nähneet) niin valintamme olisi Seminyak tai
Jimbaran (molemmista se kauimpana Kutasta oleva osa).
Kutan kaaoksesta nappasimme taksin, tai
oikeastaan taksi nappasi meidät, ostarille (mall noin niin kuin kansainvälisesti).
Discovery mall osoittautui oikein mukavaksi länsimaalaisuuden
keitaaksi keskellä Kutan kaaosta. Ilmastoidussa ja viihtyisässä ostarissa sai
kierrellä ja katsella rauhassa ja siellä viihdyimme hyvän tovin. V sai myös
elämänsä ensimmäisen Starbucks kahvinsa ja se oli aivan mielettömän hyvää!! J
totesi että ”Kyllä mä tiedän miten vaimoa miellytetään, hyvä kahvi toimii
aina”.
Erikoisuutena mainittakoon myös Häagen-Dazs
jäätelökiska.
Ulko-oven vieressä oli myös itsepalvelu
pulla/leivostiski jonka ohi emme tietenkään päässeet ilman sortumista,
valitettavasti leivos näytti paremmalta kuin miltä se maistui.
Seuraava missio oli etsiä ruokapaikka ja
vastaan tuli mukavan näköinen Intialainen ravintola(Queen´s of India), jossa
oli tarpeeksi paljon asiakkaita. Ruoka oli erinomaista ja palvelu myös.
Syödessämme sade alkoi oikein kunnolla ja jälkiruuan ”jouduimme” syömään
sisätiloissa (siinä vaiheessa terassi tulvi ja sade kasteli markiisista
huolimatta).
Syötyämme tähän mennessä parhaimman ruokamme
portsari nappasi meille sateen keskeltä taksin ja saattoi meidät sateenvarjon
kanssa autolle. Alkumatka oli jännittävä koska Kutan kadut muistuttivat enemmän
uima-altaita kuin autoteitä (skootterikuskit eivät päässet kuivin jaloin
tulvivien osuuksien läpi).
Loppuun hauska pieni yksityiskohta johon
olemme kiinnittäneet huomiota.
Suomessa olemme tottuneet että ravintola
pyörii minimi henkilökunta määrällä ja yhtä tarjoilijaa kohden on useampi
pöytä. Täällä Balilla puoliksi tyhjässä ravintolassa on enemmän henkilökuntaa
kuin asiakkaita ja yhtä pöytää kohden saattaa olla useampi tarjoilija.
Nyt menemme jalat raukeina nukkumaan ja
huomenna vaihdamme maisemia.
Toivottavasti saisimme toimivan nettiyhteyden
pikimmiten jotta blogitekstit pääsisivät julkisuuteen koneen syövereistä.
Hyvää yötä kaikille!
V&J
Ps. Balilainen pannukakku on hirveän makuista!
(V syötti sen hotellin koiralle)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti