lauantai 31. elokuuta 2013

Takaisin Suomeen

Jaahas, sitä ollaan sitten matkalla takaisin koti Suomeen. Eka yö laivalla meni oikein hyvin, nukahdin kesken telkkarikatselun ja heräsin pilkkopimeässä hytissä ihmetellen, miksi Soffen tai Petran kello ei soi. Kello olikin siinä vaiheessa jo 11.


Kun eilen lähdin tallin pihalta ajamaan kohti Tramenûndea, jouduin hetken miettimään miksi olo tuntui niin kummalliselta. Kai se on jollekkin sanomattakin selvää, tajusin että en olisi ollut vielä valmis lähtemään.


Janne tänne lisäsi jo todella kattavan kuvapaketin viime viikon tapahtumista. En viitsi kerrata kaikkea uudestaan. Sen sanon vaan, että Jannen visiitti oli todella kiva yllätys. Minulla oli omat epäilykseni siitä, että saapuuko hän ollenkaan Saksaan. Oli Norjan reissua ja sitä sun tätä, onneksi epäilykseni oli turhaa.
Janne pääsi näkemään vaimon töissä (mikä ei niinkään miellyttänyt, koska siihen sisältyi liikaa hevosia). Kävimme myös hieman ostoksilla sekä Hampurin eläintarhassa.

Jannen lähdön jälkeen meillä oli Sämpylän kanssa vielä viimeiset Saksa kisat.
Sämpylä hyppäsi perjantai aamuna 4 vuotiaille avoimen Springpferde A** luokan. Verryttely meni melko surkeasti ja fiilikset oli vähän niin ja näin kun menimme radalle. Skarppasimme onneksi hyvin ja löysimme onneksi yhteisen sävelen jo ennen lähtölinjaa. Rata oli todella hyvä, Sämpylä teki hyviä hyppyjä ja minäkin ratsastin melko hyvin. Yksi harmittava pudotus tuli vitos esteelle, jossa olimme hiukan lähellä.
Lopputuloksena pisteet 7.0. Seuraava luokka oli 4-6 vuotiaille avoin Springpferde A**. Sen hyppäsimme ilman virheitä ja saimme pisteet 7.2. Näissä kilpailuissa huomasin ilokseni myös sen, että Sämpylä ei väsähdä pitkistä päivistä. Tokalle radalle mentäessä, energiaa tuntui olevan siinä tammassa enemmän kuin aamulla.


Jos joku nyt ihmettelee tätä kahden luokan hyppäämistä, niin Saksassa ei ole samanlaista sääntöä kuin Suomessa. Elikkä Saksassa 4vuotias saa hypätä 2 luokkaa päivässä. Se ei tosin ole kovinkaan usein mahdollista, koska niille on yleinsä vain yksi luokka avoin.


Saksassa luokat näissä estekilpailuissa (en tiedä koulupuolelta) on aika tiukasti rajattu. On miesten luokkia ja naisten luokkia, ikäluokkia ja pisteluokkia. Saksassa ratsastaja kerää kauden aikana pisteitä, jokaisesta sijoituksesta saa jonkun tietyn määrän pisteitä. Nämä pisteet mitä ratsastaja on ansainnut määrittelee sen, minkä luokan kilpailuluvan hän saa seuraavalle kaudelle. Tietyillä luvilla saa hypätä vain tiettyjä luokkia.
Ja kilpailuissa on sitten esimerkiksi 130 luokka mikä on jaettu kahteen tai kolmeen osaan, ekassa osiossa kilpailee ne ratsastajat joilla on alle tietyn pistemäärän ja tokassa ne joilla on siitä enemmän jne. Ja jos ratsastajan kausi menee pieleen, eikä kilpailuluvan tasolta saa sijoituksia, hän saa seuraavalle kaudelle astetta "huonomman" luvan.

Nyt kun pitäisi tehdä jonkunnäkönen tiivistelmä fiiliksistä ja kokemuksista, niin tuntuu että ajatukset matkaa vuoristoradassa tuolla minun päässä. Onko hyvä jos vain sanon että Saksassa kaikki on erilaista? Suurin osa jopa paremmin kuin Suomessa. Juttelimme Petran kanssa kerran tai toisenkin siitä, että mikä on suomessa saksaa paremmin. Löysimme kaksi asiaa. Puhelut/puhepaketit ovat paljon halvempia kuin Saksassa ja auton vakuutukset. "Kauhutarina" Saksan autovakuutuksista on, että yksi kaveri oli maksanut 5000e/vuodessa ihan tavallisen auton perus vakuutuksesta.
Jos minulle vain tarjoutuisi se mahdollisuus, tai saisin luvan rakkaalta mielehtäni, niin lähtisin ehdottomasti uudestaan valmentautumaan Saksaan. Lyhyempikin aika kelpaisi, vaikka kuukausi alku keväästä, niin saisi hyvin kisakauden käyntiin sitten Suomessa. Tavoitteena Sämpylän kanssa ovat nyt lokakuussa laatuarvostelut Ypäjällä ja ensi vuonna 5v racing. Sen jälkeen miten Cossun kanssa kävi, päätin kyllä että en tee mitään pitkän ajan suunnitelmia tai tavoitteita, mutta pitäähän sitä olla tähtäimessä jokin.
Niin ja Sämpylähän siis tulee suomeen 8.9 :) ei se sen pidemmäksi aikaa jää saksaan.


Eniten ikävä minulla tulee kyllä Petraa! en uskonut että mailmasta löytyy sellaista naispuolista ihmistä, ketä jaksaisin katsoa 4kk 24/7, huokaisematta onnesta ja helpotuksesta kun pääsen hänestä eroon. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, meillä ei mennyt kertaakaan sukset pahasti solmuun, eikä ero tuntunut helpotukselta. Peetuuu, rakastan sinua ja ikävä on suuri :( nähdään taas pian <3

Matka sujui ongelmitta ja kotona odotti kaksi onnellista karvapalleroa.





tiistai 27. elokuuta 2013

Kyläilemässä Saksassa

Vihdoin se aika koitti, että meikäläinen lähti vastavierailulle Saksaan. Sopivasti kokolailla suoraan putkeen Norjan reissun päälle. Buukkasin suosiolla suorat lennot, ettei tarvitse lyhyestä lomasta viettää turhaa aikaa lentokentillä notkuen. Yllätys oli positiivinen, kun pari päivää ennen lentoa ostetuista lentolipuista ei tarvinnut tehdä konkurssia, mitä hieman odottelin.

Tuttuun tyyliin tämäkin on melko kuvavetoinen juttu, joten tästä lähtee.

Heti ensitöiksi Saksaan päästyäni lähdettiin kannustamaan Mikkoa kilpailuihin. Näin vieraan näkökulmasta paikalliset kilpailut vaikuttivat melkoisilta karnevaaleilta. Oli kojua jos jonkin moista, ja porukkaa aika lailla. Saksa toivotti reissaajan tervetulleeksi lämpimänä ja aurinkoisena, mutta kisan loppua kohti alkoi pikkuisen ripsiä vettä.





Seuraava päivä meni lepäillessä ja V:n touhuja kuvaillessa. Bongasin pihamaalta myös mainion linnun, jota yritin kovasti metsästää kameran avulla, mutta ei se antautunut kunnolla kuvattavaksi. Kivan värisiä kotiloitakin löytyi.


Litsläts!
Pönökuvan sain, mutta tästä ei näy tipun hieno pyrstö kunnolla.
Tässä näkyy pyrstö, mutta kuva "hieman" kaukaa otettu.
Nämä kaverukset tulivat moikkaamaan ja ajoivat lintusen samalla pois.

Tiistaina lähdettiinkin keilaamaan ja syömään porukalla. Aamupäivällä toki V ratsasti ja koitin taas siitä jotain kuvia ottaa. Samaa lintustakin siinä kyttäilin, kun tutulla paikalla oli pyörimässä, mutta ei onnea tälläkään kertaa. Saksalaiset muuten pitävät pihansa noin keskimääräisesti todella hienoina.



Huomaa esteen koko verrattuna loikkaan...







Keskiviikkona suuntasimme V:n kanssa kaksistaan Bremeniin shoppailemaan. Aamusta V vielä hyppäsi nurmikentällä Samiran kanssa. Kerrankin oli hyvä valo kuvata hevosta. Lähtiessä poikettiin lähikaupungissa lounaalla. Bremenin Waterfront kauppakeskus oli kokolailla iso paikka ja kyllähän sielä aikaa kului.

Sekalaisia huomioita Saksasta muuten: kortit EI käy kaikkialla. Vähänkään pienemmissä kaupoissa homma toimii käteisellä ja muutenkin käteinen tuntuu olevan hyvin laajalti käytössä Suomeen verrattuna. Lisäksi julkisten tilojen vessoissa on "vessavahdit" joita tipataan hiluilla aina, tämäkin tuntui aluksi erikoiselta.







Kuin kaksi marjaa


Lost in Bremen

Syötiin terveellisesti...

...joten jälkkäri oli paikallaan.

Takaisin tullessa aurinko jo laski, mutta puintihommat jatkuivat.

Joko pitää lähteä? Se oli päälimmäinen ajatus torstai aamuna, kun illalla piti taas pakkautua siipiputkeen ja liihotella takaisin suomenmaalle. Torstaiksi V oli suunnitellut meille Hampuriin eläintarhavisiitin. Lähdimme liikkeelle heti aamusta, että kerkeämme varmasti kiertelemään tarpeeksi. Vuonna 1863 avattu Hagenbeckin eläintarha osoittautui todella hienoksi paikaksi. Eläimillä oli paljon tilaa ja kaikilla oli myöskin "luonnollinen" ympäristö. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mikäli vierailee Hampurissa. Norsujen syöttäminen kädestä oli melko metkaa.

Mara ja norsut




Ronsu näyttää tyytyväiseltä porkkanaansa.




Vanha portti oli todella hulppea

Marat sai käyskennellä alueella vapaasti.

Lammikoissa oli todella isoja karppeja (koiden lisäksi myös naturelleja versioita)

Jäänalle poseeraa






Hyvän kokoiset hirvensarvet

V ei arvostanut mehiläisiä

Harmi, ettei kuvassa ole mittakaavaa. Maakilpikonnat oli valtavia.


Orankeilla oli kavereina saukkoja


Akvaario-osasto sai V:n sukellushimot taas heräämään






Flamingojen lepohetki

Pellekaanien rapsutteluhetki





Merinisäkkäitä pääsi ihmettelemään myös veden alta





Leopardi otti iisisti









Mutakalat oli vänkiä otuksia


Koko päivä saatiin eläintarhassa kulumaan, joten ylimääräistä tekemistä ei pahemmin tarvinnut miettiä. Lämpöä muuten oli sopivasti noin 26 astetta. Ei ollut syksyä ilmassa vielä Saksassa. Sitten ei ollutkaan enää muuta, kuin suoraan lentokentälle ja sinisillä siivillä yöksi kotiin.