Norja, Finnmark

Kuvaraporttia Norjan reissusta. Matkaan siis lähdettiin 5.8. maanantaina aamusta ja tarkoituksena keretä illaksi Utsjoelle nukkumaan ja lepäämään vielä ennen viiemistä taivalta. Erinäisten mutkien ja pysähdysten takia matka-aika hieman venyi ja Utsjoella oltiin vasta yöllä, mutta onneksi majapaikka hoitui siitä huolimatta.

Jossain kohtaa matkaa tuli myös Vanhalle Rouvalle 400 000km täyteen mittariin ja juhlan kunniaksi piti lyödä jarrut pohjaan ja pysähtyä ottamaan kuva:

400tkm, jossain Ivalon ja Utsjoen välissä.

Yöllä Utsjoen päällä leijaili taijainomainen usva ja siitä piti vielä hieman kuvia näppäillä ennen nukkumista. Ei ollut maisemissa valittamista tässäkään kohtaa reissua.

Aamu valkeni aurinkoisena ja harvinaisen lämpöisenä. Kävimme majapaikan vieressä olleilla tunturiputouksilla aamusuihkussa ja virkistäytymässä. Melko nopeasti karisi unihiekat silmistä siinä kylvyssä. Päivä oli helteinen ja päätettiin makoilla Utsjoella pahimman lämmön yli, ennen kuin jatketaan matkaa ja lähdetään vaeltamaan kohti Laggoa.

Jäämeri sielä jossain. Kyllähän noissa maisemissa kelpasi matkaa taittaa. Utsjoelta oli vielä reilu 200km Bekkarfjordille, jonne auto jätettiin. Sielä vielä viimeiset rinkkojen pakkaukset ja kamojen tarkastukset ennen vaellusta joelle.

Alkumatkasta askel oli vielä kepeä.

1/3 osa matkasta takana. Auto jätettiin horisontissa siintävän tien varteen.

Joen varteen lopulta selvittiin ja olo oli melko autuas, kun rinkan sai tiputtaa pois selästä. Sanottakoon, että matka olisi varmasti ollut todella paljon kivisempi, ellei olisi saanut kunnon kantolaitetta lainaan. Painoa oli selässä menomatkalla sitten kuitenkin liki 30kg.

Päivän lonnimiset Utsjoella tarkoitti sitä, että tulimme joelle hieman "myöhässä". Luvat alkoivat kello 18:00 ja leiripaikalla olimme 23:00. Hätäisesti siis teltat pystyyn ja rantaan vapaa vispaamaan. Ensimmäisenä iltana ei lohi ollut otillaan, mutta rautuja tuli.

Elämäni ensimmäinen rautu.

Maisemaa leiristä yläjuoksulle päin.

Joen rantoja komisti hienot mini hiidenkirnut useassa kohtaa.

Toisena päivänä HD-mies koukutti jo reissun ensimmäisen lohen. Tämä titti päätyi tirisemään halsteriin.

Kolmantena päivänä päätimme tehdä päiväreissun yläjuoksulle päin. Reissu hieman venyi ja lopulta yövyimme ylävirran autiotuvassa lämmitellen ja kamoja kuivaillen. Tuvasta löytyi vieraskirja jossa oli merkintöjä 70-luvun lopusta lähtien. Harmi ettei norja taitu paremmin, muuten olisi voinut olla kovinkin mielenkiintoisia tarinoita luettavaksi.

Yleistä veden kirkautta on vaikea kuvailla sanoin.

HD-mies ja yläjuoksun titti.

Lämpimän ja kuivan, siis kovin mukavan, yön jälkeen lähdimme sitten valumaan alajuoksulle päin hyvännäköisiä paikkoja kalastellen. Heti ensimetreillä minun perhoa puraisi elämäni ensimmäinen lohi, joka tarjosikin aimo vastuksen siiman päässä. Pari koskeakin piti perässä juosta jokea alaspäin. Lopulta tumma kojamo kuitenkin anatautui ja pääsi poseeraamaan kuviin ennen vapautustaan. Tämä 6-7kg lohi jäi sitten myös reissun ainoaksi tittiä (yhden merivuoden lohi, 1-3kg) isommaksi kalaksi.

Päivä osottautui kalantulon suhteen kovin hyväksi muutenkin ja jatkoimme matkaa alavirtaan hyvännäköisiä paikkoja kalastellen. Sieltä täältä osui lohia perhoihin ja rautuja sitäkin enemmän.

Raudut olivat valitettavasti rauhoutettuja, joten pannulle näitä ei päätynyt.

Joenpenkan villi ruohosipuliniitty.

Päivärytmi meni todella sekaisin joella. Pohjoisessa ei vielä missään vaiheessa tullut pimeää ja kalastus kannatti keskittää iltaan ja aamuun. Käytännössä sitä kalasti illasta aamupäivään putkeen ja nukkui päivällä.

Viimeiseksi illaksi lähdimme vielä yläjuoksulle, koska sieltä oli tullut mukavasti kalaa. Ylös mentäessä kannatti oikaista yksi joen mutka jänkhän reunaa pitkin. Komiata se on tuo pohjoisen maasto. Kovinhan tuo oli paikkapaikoin kosteata suota, joten suosiolla hakeuduimme hieman ylempään ja kuivempaan maastoon.

Viimeimen yö oli todella kylmä ja auringon nousu kovin kuvauksellinen. Lämpötila tipahti hyvin lähelle nollaa.

Viimeinen päivä vielä kalasteltiin todella löysin rantein ja joenpenkalla päikkäreitä nukkuen. Turnausväsymystä alkoi jo olemaan havaittavissa kummasti. Päivän päätteeksi leiri kasaan ja kamat kantoon. Patikkamatka takaisinpäin ei enää tuntunut ollenkaan niin pahalta ja perille päästiin kivuttomasti. Uljas kulkupelimmekin odotti paikallaan vuonon rannalla.

Yöllä ajoimme vielä maisemia ihastellen niin pitkälle kohti seuraavaa määränpäätä, kuin jaksoimme, ennen pieniä nokosia autossa. Määränpäänä Lakselv ja harjukset. Matkalle osui taas komeita maisemia. 

Auringonlasku jäämerellä.

Kuva yöpymispaikalta Børselvalta. Joki virtasi käsittämättömän syvässä kanjonissa tuossa alapuolella.

Pikku nokosten jälkeen jatkoimme vielä viimeiset kilometrit Lakselville ja haimme pinturiluvat harjukset mielessä siintäen. Luvat alkoivat tääläkin 18:00, joten meille jäi hetki aikaa pyörähtää Lakselvin kylässä kaupassa ja syömässä. Ajoissa kuitenkin jokivarteen ja kamat kasaan. Olosuhteet eivät osuneet nappiin (tuulista ja sateista, vaikka parit kirkkaan kelin kuvat saikin), mutta kyllä niitä purje-eviä sieltä nousi pintaperhoihin siitä huolimatta mukavasti.

Varsinaisesti isoja harjuksia ei saatu, mutta mielettömän kivaa hommaa oli sittenkin. Perus 40cm kalaa nousi tasaiseen tahtiin.

Olosuhteet eivät näyttäneet paranemisen merkkejä, joten yhden illan ja aamun harjusjahdin jälkeen päätimme pistää kamat kasaan ja lähteä pitkälle kotimatkalle. Mukavia maisemia osui vielä matkallakin kohdalle, joista todisteena tuplasateenkaari Inarijärven päällä ja hehkuvan usvainen auringonnousu Viitasaarelta.

Sen pituinen se. Reilussa viikossa tuli auton mittariin 3400km ja mieleen paljon mukavia muistoja. Nyt, kun on kerennyt käydä kotona kääntymässä, niin voikin lähteä huomenna aamulla Saksaan käymään. Ei pääse aika tulemaan pitkäksi, kun ei pysy liikaa paikallaan. Talvella kerkeää taas raatamaan töitä ja kotiutumaan.