Kun eilen lähdin tallin pihalta ajamaan kohti Tramenûndea, jouduin hetken miettimään miksi olo tuntui niin kummalliselta. Kai se on jollekkin sanomattakin selvää, tajusin että en olisi ollut vielä valmis lähtemään.
Janne tänne lisäsi jo todella kattavan kuvapaketin viime viikon tapahtumista. En viitsi kerrata kaikkea uudestaan. Sen sanon vaan, että Jannen visiitti oli todella kiva yllätys. Minulla oli omat epäilykseni siitä, että saapuuko hän ollenkaan Saksaan. Oli Norjan reissua ja sitä sun tätä, onneksi epäilykseni oli turhaa.
Janne pääsi näkemään vaimon töissä (mikä ei niinkään miellyttänyt, koska siihen sisältyi liikaa hevosia). Kävimme myös hieman ostoksilla sekä Hampurin eläintarhassa.
Jannen lähdön jälkeen meillä oli Sämpylän kanssa vielä viimeiset Saksa kisat.
Sämpylä hyppäsi perjantai aamuna 4 vuotiaille avoimen Springpferde A** luokan. Verryttely meni melko surkeasti ja fiilikset oli vähän niin ja näin kun menimme radalle. Skarppasimme onneksi hyvin ja löysimme onneksi yhteisen sävelen jo ennen lähtölinjaa. Rata oli todella hyvä, Sämpylä teki hyviä hyppyjä ja minäkin ratsastin melko hyvin. Yksi harmittava pudotus tuli vitos esteelle, jossa olimme hiukan lähellä.
Lopputuloksena pisteet 7.0. Seuraava luokka oli 4-6 vuotiaille avoin Springpferde A**. Sen hyppäsimme ilman virheitä ja saimme pisteet 7.2. Näissä kilpailuissa huomasin ilokseni myös sen, että Sämpylä ei väsähdä pitkistä päivistä. Tokalle radalle mentäessä, energiaa tuntui olevan siinä tammassa enemmän kuin aamulla.
Jos joku nyt ihmettelee tätä kahden luokan hyppäämistä, niin Saksassa ei ole samanlaista sääntöä kuin Suomessa. Elikkä Saksassa 4vuotias saa hypätä 2 luokkaa päivässä. Se ei tosin ole kovinkaan usein mahdollista, koska niille on yleinsä vain yksi luokka avoin.
Saksassa luokat näissä estekilpailuissa (en tiedä koulupuolelta) on aika tiukasti rajattu. On miesten luokkia ja naisten luokkia, ikäluokkia ja pisteluokkia. Saksassa ratsastaja kerää kauden aikana pisteitä, jokaisesta sijoituksesta saa jonkun tietyn määrän pisteitä. Nämä pisteet mitä ratsastaja on ansainnut määrittelee sen, minkä luokan kilpailuluvan hän saa seuraavalle kaudelle. Tietyillä luvilla saa hypätä vain tiettyjä luokkia.
Nyt kun pitäisi tehdä jonkunnäkönen tiivistelmä fiiliksistä ja kokemuksista, niin tuntuu että ajatukset matkaa vuoristoradassa tuolla minun päässä. Onko hyvä jos vain sanon että Saksassa kaikki on erilaista? Suurin osa jopa paremmin kuin Suomessa. Juttelimme Petran kanssa kerran tai toisenkin siitä, että mikä on suomessa saksaa paremmin. Löysimme kaksi asiaa. Puhelut/puhepaketit ovat paljon halvempia kuin Saksassa ja auton vakuutukset. "Kauhutarina" Saksan autovakuutuksista on, että yksi kaveri oli maksanut 5000e/vuodessa ihan tavallisen auton perus vakuutuksesta.
Jos minulle vain tarjoutuisi se mahdollisuus, tai saisin luvan rakkaalta mielehtäni, niin lähtisin ehdottomasti uudestaan valmentautumaan Saksaan. Lyhyempikin aika kelpaisi, vaikka kuukausi alku keväästä, niin saisi hyvin kisakauden käyntiin sitten Suomessa. Tavoitteena Sämpylän kanssa ovat nyt lokakuussa laatuarvostelut Ypäjällä ja ensi vuonna 5v racing. Sen jälkeen miten Cossun kanssa kävi, päätin kyllä että en tee mitään pitkän ajan suunnitelmia tai tavoitteita, mutta pitäähän sitä olla tähtäimessä jokin.
Niin ja Sämpylähän siis tulee suomeen 8.9 :) ei se sen pidemmäksi aikaa jää saksaan.
Eniten ikävä minulla tulee kyllä Petraa! en uskonut että mailmasta löytyy sellaista naispuolista ihmistä, ketä jaksaisin katsoa 4kk 24/7, huokaisematta onnesta ja helpotuksesta kun pääsen hänestä eroon. Mutta ihmeiden aika ei ole ohi, meillä ei mennyt kertaakaan sukset pahasti solmuun, eikä ero tuntunut helpotukselta. Peetuuu, rakastan sinua ja ikävä on suuri :( nähdään taas pian <3
Matka sujui ongelmitta ja kotona odotti kaksi onnellista karvapalleroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti