Day 4

Tiistai 11.3.

Katamaraaniekskursio Cayo Blankolle.

Päivä alkoi hyvissä ajoin, kun nouto hotellilta oli sovittu seitsemältä aamulla. Oli sovittu, että respasta saa leivät mukaan, kun ei keretä aamupalaa paikanpäällä syödä. Hieno suunnitelma kuitenkin kariutui siihen, että leivät eivät olleet ajoissa respassa ja päivän oppaamme totesi, ettei tässä mitään sämpylöitä odotella. Nälkäisenä matkaan siis. Suunta oli kohti Varaderoa, jonka satamassa katamaraanimme odottaisi.

Tunnin bussimatkan ja huimien maisemien sekä hienon auringonnousun jälkeen saavuimme satamaan ja katselimme optimistisena 74 jalkaista kulkupeliämme, että tästä tulee hienoa. Kyydissä odotteli muutama ihminen henkilökunnan lisäksi. Hyppäsimme saksalaisen pariskunnan kanssa kyytiin ja odottelimme lähtöä. 

Sitä saimmekin odotella hyvän tovin, sillä venho täytettiin ääriään myöten täyteen turisteja ennen, kuin matka alkoi. Mietittiin, että mitähän tästäkin tulee…

Täytyy vielä mainita , että Varadero paikkana on turistikylä. Siinä onkin syy miksi hakeuduimme Jibacoan alueelle. Varaderon alue on kokonaan suljettu eikä sinne pääse paikalliset ilman kulkulupaa tai mitälie pätevää syytä.

Onko tullut muuten mainittua, että kolme neljäsosaa täkäläisistä turisteista on kanadalaisia? Niitä on siis paljon. Ja kyllä, ovat lätkähullua kansaa. Puolella porukasta jonkun NHL –joukkueen fanikamaa päällä tai vähintäänkin sitten maajoukkueen. Olympialaiset ja menestys tuntuu olevan vielä hyvässä muistissa. Suomalaisetkin tähdet tunnetaan toki ja etenkin Teemu saa varauksetonta ylistystä kaikilta.

Takaisin asiaan. Päivän ohjelmassa oli siis ensin purjehdus snorklauspaikalle ja sen jälkeen itse Cayo Blankolle. Pienoinen pettymys oli, että purjehdukseksi lasketaan täälläpäin se, että ajetaan moottoreilla ja genua auki. Isoa purjetta ei nostettu koko päivän aikana. Veneen avoin ja veloitukseton baari sai osan porukasta riemukkaalle tuulelle jo heti alkumatkasta.

Snorklauspaikka ei ollut kummoinen. Hyvin pieni korallialue, jossa toki kaloja oli, mutta paljon hienompiakin nähneenä se ei liiemmin säväyttänäyt. Myös suhteellisen kylmä (n. 25c) vesi ajoi piakkoin takaisin pinnalle pulikoimasta. Noin tunnin ankkuroinnin jälkeen jatkoimme matkaa.

Cayo Blanko oli mahtava paikka. Nimensä veroisesti kyseessä oli puhtaan valkoisesta hiekasta muodostunut saari, jota ympäröi polvisyvyinen matalikko. Täydellinen paikka kahlaten kalastukseen siis. Onneksi olin pakannut vavan mukaan tälle retkelle. Viileä vesi ja äänekäs turistilauma piti huolen, ettei yhtään bonefishiä näkynyt, vaikka kuinka kahlaili ja etsi. Alue itsessään oli liki täydellisen näköistä noille matalikkojen aaveille. Ennen lounasta tuli kahlailtua ilman vapaa ja etsittyä kaloja. Juuri ennen lounasta nähdyt pari barracudaa herätti toiveet, että ehkä siellä jotain kaloja on.

Maukkaan kana-kala-hummeri bbq lounaan jälkeen poltteli sen verran kovasti, että vapa oli laitettava kasaan ja lähdettävä heittämään. Aikaa ei ollut enää tässä vaiheessa kovin paljoa, reilu puoli tuntia veneen lähtöön saarelta. Montaa heittoa ei tarvinnutkaan turtle grassin päälle heittää, kun tärähti. Ensin tuntui kovastikin isolta, kuten lämpimissä vesissä on tapana. Pikku kommervenkkien jälkeen siiman päästä paljastui kuitenkin ”vain” pannukarkea snapperi. Väsytyksen aikana kala kieputti siimat ympäri koralleja, joten pientä sähläystä oli. Onneksi sai kahlattua perässä ja vapautettua siiman pinteestä. Kalan saanti ylipäänsä oli niin hieno juttu, että oli melkoinen voittajafiilis. Eipä siinä sitten muuta, kuin nopeasti kuvat kalasta, jonka jälkeen kamat kasaan ja veneelle. Kotimatka alkakoon.

Takaisin hotellilla oltiin kuuden aikaan ja loppuilta meni tutuissa merkeissä. Ensin drinkit allasbaarilla päivän tapahtumia muistellen ja sitten illalliselle. Nyt illallisen jälkeen on taas molemmat sitä myöten väsyneitä, että ei varmasti tarvitse unta paljoa odotella.