Kuhahuumaa

Haukikausi alkaa tältä keväältä olla paketissa ja isommat kalat ovat siirtyneet syvempiin vesiin perhojen ulottumattomiin. Onneksi kuhakausi jatkaa luontevasti siitä, mihin hauet lopettavat. Lisää mielekästä kalastusta siis, huraa!

Koko viikko niitä kelejä kyttäiltiinkin, että koska tyyntyy ja sade lakkaisi. Perjantaina se sitten tapahtui, sopivasti työviikon päälle. Ei muuta, kuin kamat kasaan ja merelle katsomaan olisiko kuhat jo rantautuneet. Pari uutta ottipeliä kerkesi onneksi sitomaan viikolla, viimekauden ottipelissä oli kolme karvaa jäljellä. Sillä taisi muutama kala tulla...

Kokemuksesta tiedettiin, että päiväsaikaan on joka tapauksessa melkolailla hiljaista, joten mentiin suosiolla vasta kahdeksan aikaan paikalle. Olihan sielä taas muitakin tuttuun tapaan, kova on kalastuspaine. Pienellä alueella taisi olla parhaimmillaan 6 veneellistä porukkaa meidän kahden kelluskelijan lisäksi.

Polskuttelumatkalla varsinaisille pelipaikoille heitin toiveikkaana pintakäynnille perhon ja sieltähän tarttui heti ensimmäisellä heitolla 20cm kuhan poikanen. Puolisen tuntia heittelimme kuitenkin tyhjää itse pelipaikalla ja kerkesimme jo miettiä ääneenkin, että kalat eivät taida olla vielä matalassa. Ääneen miettiminen taisi olla liikaa kalojen hermoille, koska siinä samalla tärähti ensimmäinen kiinni HD-miehelle. Komiasti mitat täyttävä kala, 48cm. Jopa yllättävän iso ottaen huomioon, että kahtena edellisenä vuotena saaduista kaloista alle 10% on ollut mitallisia. Aurinko teki samalla laskuaan ja maisemat olivat oikein mukavat. Melkein unohtui, että kalapaikka on kovin urbaani.

Illan alkaessa hämärtyä alkoi tapahtumia tulla kasvavaan tahtiin. HD-mies taisi väsytellä jo illan neljättä, kun sain vihdoin apinan pois omasta selästä. Kalojen koko pysyi hyvänä ja kaksi kolmasosaa oli mitat täyttävissä raameissa. Eikä edes ihan kiikun kaakun mitalla, vaan sielä 45cm molemmin puolin. Kalantulo tuntui kiihtyvän mitä pidemmälle yö eteni.

HD-miehen puhelimen pirinä kiihtyi samaa tahtia kalan tulon kanssa muistuttaen, että kotiintuloaika on ylitetty jo. Päätettiin, että heitetään vielä ne kuuluisat viimeiset heitot samalla, kun lähdetään jo menemään rantaa kohti. Silloin taipui HD-miehen vapa siihen malliin, että taisi osua parempi kala kohdalle. Tätä käsitystä tuki myös vieno ilmoitus:"nyt on parempi, tuutko jeesaamaan." Kuten kuhien kanssa yleensäkkin meni väsytys ja ylösnosto ilman sen suurempaa draamaa. 57cm (ennätys)kuha sylissä oli HD-miehen helppo hymyillä ja todeta, että eiköhän lähdetä. Minä heitin vielä samalla sen kuuluisan viimeisen heiton ja koukutin 50cm kuhan. Oma kuhan perhoennätys. Kello oli tässä vaiheessa jo yli puoli yksi. Tuntui, että lähdettiin, kun paras syönti oli päällä.

Lauantaina hieman väsytti ja aamu meni pitkäksi, kun kaiken jälkeen pääsi nukkumaan kolmen aikoihin. Anoppi tuli laittelemaan pihan kuntoon kesää varten ja meikäläisestä ei odotetusti ollut mitään apua siinä touhussa. Toivottavasti saan pidettyä kasvit hengissä. Pihalla pyöriessä tuli bongattua, että pation alla ja pihan pikku kivikasassa austelee uusi maskotti. Otuksen yleisestä habituksesta päätellen noita saattaa kohta olla enemmänkin. Pitänee seurata tilannetta.

Edellisen illan "aikainen" lopetus oli jäänyt molempia senverran kaivelemaan, että tuulen tyyntyessä sopivasti illaksi taas lauantaina päätimme lähteä vielä uudemman kerran kokeilemaan HD-miehen kanssa. Menimme tälläkertaa vielä myöhemmin paikalle. Kalaa tuli taas hyvin ja syönti oli ajoittain todella kova. HD-mies sai taas hienon 54cm kuhan ja itsekkin sivusin eilistä ennätystäni. Keskikoko pysyi hyvänä ja kaksi kolmasosaa kaloista oli edelleen mitallisia. Yhden aikaan syönti hiipui, mutta siihen mennessä olimme käyttäneet renkaissa jopa enemmän kalaa, kuin eilen. Mukavaa touhua, tuo kuhan perhokalastus kelluntarenkaasta.

Sivusaalis.