Kohti Saksaa

Kohti Saksaa

Kaverit sano, että en ole päivittänyt blogia aikoihin ja ihmettelin asiaa. Omasta mielestäni olen sitä päivitellyt, mutta jos kirjoitukset unohtaa julkaista niin sitä ei taideta laskea, hehhe.

Nyt tulee siis muutama vanha kirjoitus myös julkaistua.

Tällä hetkellä olen lautalla, menossa Saksaan Mikon luokse.  Mutta jos aloitetaan vähän vanhemmista jutuista ensin.

Kerroinkohan jo Hyvinkään kisoista? Dumbo heitti minut ykkös esteen sekaan ja Säpylä oli jaetulla 1 sijalla 115cm luokassa.

Ainossa meidän oli tarkoitus hypätä Dumbon kanssa 115cm ja Sämpylän kanssa 125cm vaikeutuva jokerilla. Dumbo kielsi taas ykköselle (ilman minkäänlaista syytä), mutta tällä kertaa pysyin kyydissä ja päästiin toisella yrityksellä yli ja D hyppäsi puhtaan radan.

Upeat puitteet kisaamiselle Ainon ratsastuskeskuksessa!

Sämpylän odottaessa vuoroaan autossa, alkoi sataa rakeita ja lunta. 20min myöhemmin maa oli 15cm lumikerroksen peitossa ja kilpailut keskeytettiin.

Jäljellä olevat luokat siirrettiin sisälle, aikataulua myöhäistenttiin ja minun luokan arvostelua muutettiin. Tein päätöksen olla starttaamatta ja palasimme kotiin.

Viime viikolla oli ohjaajatutkintoni viimeinen lähijakso ja siellä minulla oli mukana vain Into. Koska kyseessä oli viimeinen jakso ja kesä oli alkanut, meni meno vähän hullutteluksi. Kävimme hiittiradalla laukkaamassa, polskittiin vesiesteessä, kokeilin groomaamista valjakkokärryissä ja käytiin jopa puomissa tyttöjen kanssa. Viimeiset tentit suoritettiin ja kaikista näytöistä päästiin läpi. Olen siis valmis ratsastuksenohjaaja!

7.5 vietettiin minun syntymäpäiviä ja valmistujaisia Helsingissä. Minulle oli järjestetty niin upeat juhlat, että paremmista en olisi osannut haaveillakaan! Paikalle tuli todella paljon ystäviä ja sain ihania lahjoja! Suuri Kiitos sydämeni pohjasta kaikille!


 

 

9.5 Oli sitten aika pakata hepat autoon ja lähteä kohti Vuosaaren satamaa. Oli todella haikea fiilis lähteä ja pari kyyneltäkin siinä pääsi vierähtämään kun lähtöä tein. Janne oli ottanut vapaata jotta
 pääsi auttamaan minua ja hyvästelemään.

  

 

Minua jännitti todella paljon satamaan ajaminen, että löydänkö oikean paikan jne. Janne sitten super ihanana lähti saattamaan meidät Vuosaareen asti. Siellä kaikki ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Ensin ajoin väärään paikkaa, eli sinne mistä menee henkilöautot laivaan. Sitten ajoin harhaan ja vetelin hienoja u-käännöksiä satamassa. Löysin vihdoin oikean paikan mutta siellä kerrottiin että olisi pitänyt käydä hakemassa lippu ja auton numero jostain muualta. Ei muuta kun auto ympäri ja takasinpäin. Sain sitten vaadittavat lippuset ja lappuset ja selvisin laivalle! Janne ei päässyt tietenkään sisälle porteista mutta oli henkisenä tukena puhelimessa koko ajan, ja hyvä niin koska muuten olisin saattanut saada pahemmankin paniikkikohtauksen.

 

Laivalla joukko rekkamiehiä otti minut ns. siipiensä alle suojaan ja ahdistus helpotti! Minä saan käydä katsomassa hevosiani niin usein kun haluan ja ekan kerran sain jopa saattajan niin että löydän reitin autolle ja takasin.  Hevoset ovat juoneet ja syöneet hyvin! Ne seisoo oikein rauhassa ja vaikuttaa melko tyytyväisiltä. Auto olisi saanut olla hieman lähempänä ulkoilmaa, koska nyt lämpötila on kokoajan 23-25 astetta autossa (vaikka kaikki luukut ja silta on auki), mutta se ei onneksi tunnu haittaavan hevosia.

 

Täällä laivalla aika käy kyllä todella pitkäksi ja tekemistä on vaikea keksiä. Illalla istuin hetken katsomassa Suomen peliä baarissa ja juuri kun suunnittelin vetäytyväni hyttiin lepäämään sain koko joukon rekkamiehiä seuraani. No ei siinä sitten kauaa mennyt kun pöytä oli täynnä juomia ja keskustelut kovassa vauhdissa. En edes huomannut ajan kulua. Ilta meni siis rattoisasti.

 

Ti-Ke yönä oltiin perillä ja hevoset pääsivät karsinoihinsa. Keskiviikkona hepat sai vain tarhailla ja nauttia vapaasta liikkumisesta taas. Torstaina aloitetaan sitten treenit!

 

Matka meni hevosten osalta todella hyvin! Molemmat söi ja joi hyvin ja palautui nopeasti (eli pukkilaukkaa mentiin tarhassa keskiviikko aamuna).