Padi open water diver

 

12.4.13

Nyt on ollut piiiiitkä tauko blogin päivittämisen kanssa koska hotellimme Internet ei toimi. Lukekaa kaikki aikasemmatkin tapahtumat niin pysytte kärryillä.
Äiskät ja iskät, ystävät ja koirat Meilläkin on teitä ikävä!

PADI Open Water Diver licens, taskussa!!! Olemme virallisesti sukeltajia. Fiilis on aika mahtava. Juhlistimme sukellus lisenssimme cocktaililla: Pina Colada josta ei todellakaan puuttunut alkomahoolia. Täällä Indonesiassa kaikki drinkit ja alkoholi itsessään maksaa suhteessa paljon, mutta kun sen hinnan on valmis maksamaan, niin ei tarvitse tyytyä ”mehu drinksuihin”.

Aamu alkoi tyypilliseen tapaan aamupalalla, jonka jälkeen Dive centerin vene haki meidät hotellin rannalta. Tällä kertaa emme olleet kolmistaan, vaan veneessä oli kaiken kaikkiaan yli kymmen ihmistä. Eka sukellus meni hyvin. Nähtiin värikkäitä kaloja, meritähtiä, koralleja yms. Jatkoimme myös harjoitteluita, kuten maskin riisumista ja pukemista veden alla, regulaattorin vaihtoa yms.

Pinnalle tuleminen tuotti J:lle taas vähän tuskia, mutta tällä kertaa ei tullut verta nenästä (eikä muualtakaan). Vaihdettiin paikkaa, chillailtiin ja V vähän snorklasi ennen, kuin ohjelma jatkui.

Kurssiin kuului myös 200m vapaa uinti ilman varusteita. Sitä lähdimme suorittamaan seuraavaksi. V hyppäsi innoissaan veteen ja lähti räpiköimään yhtä poijua päin, joka oli n. 100m päässä. J tuli hetken päästä perässä. Uintimatka poispäin meni nopeasti ja tuntui jo siltä että koko homma on lasten leikkiä. Sitten käännyttiin ympäri.

Virtaus oli vaihtanut suuntaa ja matka takaisinpäin suoritettiin täysin vastavirrassa. Kädet maitohapoilla ja happi lopussa V pääsi kuin pääsikin veneelle takaisin, mutta ”koe” ei loppunut siihen. Vielä piti polkea vettä veneen vieressä 10min. Se oli onneksi helppoa, ja kun se oli tehty sai kavuta veneeseen. Siinä vaiheessa Paul (opettajamme) ja yksi muista sukeltajista alkoi kehumaan V:n uimataitoja ja totesivat V:n olevan vahva uimari. Jos nyt ihmettelette, että mitä J:lle kävi, niin voin kertoa: J oli tässä vaiheessa siellä poijun luona (jossa piti kääntyä), eikä päässyt mihinkään. Tai no, jos pääsi, niin korkeintaan taaksepäin.

Kävimme veneellä noukkimassa mikkihiiren merihädästä ja molemmille ruksattiin uintiosuus suoritetuksi.

Toka sukellus suoritettiin todella kovassa virtauksessa. Oli hetkiä, jolloin virtaus oli niin voimakas, että tuntui jopa hieman epämiellyttävältä. Loppua kohden sitä tottui virtaukseen ja ottamallia mallia Paulin asennoista sai jujusta kiinni. Näimme GT kaloja (Giant Travelly), pikku nemoja (V leikki yhden kanssa), Orangutang (rapu), Lion fish sekä monia muita. Paul oli sanonut, että merikilpikonnat ovat täällä todella harvinainen näky. Niitä kuulemma syötiin todella paljon ennen ja nyt ne ovat rauhoitettuja. Joten voitte kuvitella mikä mieletön fiilis tuli, kun vastaamme ui MERIKILPIKONNA!!  Aivan mahtavaa ja täydellinen loppusilaus meidän kurssillemme! V oli niiiin onnellinen!

Palasimme rannalle ja lounaan jälkeen oli vuorossa lopputentti, jonka läpäisimme hyvillä tuloksilla molemmat.

Hetkeksi saimme nettiyhteyden dive centerissä. Iloiksemme saimme lukea kuulumisia Suomesta. Sydäntä lämmitti lukea, että koiramme voi hyvin ja kaikilla on kaikki hyvin. Blogiammekin kehuttiin kovasti! Kiitos kaikille lukijoille ja tiedoksi vaan, olette kyllä meidän ajatuksissamme!

                                            Paul ja Vicky

Huomenna sukeltajat järjestävät retken kohteeseen jossa näkee isoja rauskuja (manta ray). Koska J ei voi oikein hyvin , V ilmoittautui retkelle yksin.

J:llä on paineentasauksen kanssa ollut ongelmia. Ensin vaivasi korva ja nyt poskiontelot (sekä kaikki muutkin lävet pään sisällä). Paul suositteli J:lle pari päivää lepoa ja vähemmän ilmastointia.

Kellon lähestyessä 18 kukaan dive centeristä ei jaksanut heittää meitä takaisin hotellille. Antoivat meille vain skootterin ja käskivät V:n palauttaa se huomenna aamulla, kun tulee sukeltamaan. Sukelluslisenssit taskussa ja Lembongan Dive Center T-paidat repussa suuntasimme vääränpuoleista liikennettä takaisin hotellillemme.

Oma ravintola tarjoili meille kivan illallisen ja kaikin puolin mukava päivä alkaa olemaan lopuillaan.

Kiiiitos ja kumarrus!

V&J