Taas joutui J kävelemään

21.4.2013

Aamupäivä palvottiin aurinkoa, joka paistoi pilvettömältä taivaalta.Hyvin huomasi että on sunnuntaipäivä. Kaikki paikalliset vaikuttivat olevan liikkeellä perheidensä kanssa. Huomasimme iloiksemme, että meillä on täällä oma vartija. Vartija hätystelee pois kaikki kaupustelijat yms. jotka satunnaisesti eksyvät hotellimme edessä olevalle rannalle. 

Paikalliset lapset mahasurffailemassa

Paikallista larvastelua

Toki sana paikalliset sisällyttää muitakin kuin ihmisiä, hehhe

Tämä pikku ammu tepasteli tyynen rauhallisesti pitkin hiekkarantaa

Iltapäivää kohden pilvet alkoivat kerääntymään taivaalle. V sai loistavan idean, kävellä Senggigin keskustan turistimyllerrykseen. Voitte arvata kuinka innoissaan J oli. Suuri plussa Lombokin teille, täällä on jonkun sorttiset jalkakäytävät. Matkamme ei kestänyt pitkään, mutta hiki siinä tuli. Eksyimme paikallisten picknik rannalle, kun yritimme oikasta. Pakko sanoa että siinä vaiheessa oli hieman tuijotettu olo. Olimme ainoat vaaleat ihmiset satojen paikallisten keskellä (niillä oli jopa lehmät mukana viettämässä sunnuntai iltapäivää rannalla)

Söimme todella myöhäisen lounaan rannalla päästyämme Senggigin keskukseen, jonka jälkeen suuntasimme takaisinpäin. Kuljimme hetken ihan rannalla, mutta se oli niin tukossa kaupustelijoista ja paikallisista turisteista, että oikaisimme hotellin pihan kautta takaisin tielle. Todella upeita hotelleja näimme monta! Kävimme kaupassa ja metsästimme autokyydin takaisin omalle hotellillemme (J tuskin olisi suostunut enään kävelemään). Saavuimme juuri sopivaan aikaan, katsomaan ja kuvaamaan auringonlaskua.

Eihän se aurinko ilman drinksua laske :)

Eipä tästä päivästä oikein muuta sanottavaa. ihanan rento ja kiireetön. Alla vielä pari kuvaa hotelli alueestamme ja pakollinen patsaskuva.