Torstai 11.4.2013
Sukelluskurssi jatkuu. Herätessä satoi vettä ja tuuli melko kovaa. Sade
loppui aamupalan aikana, mutta tuuli jäi riesaksi päivän ajaksi. Kyytimme tuli
eiliseen tapaan myöhässä. Tällä kertaa ei tullutkaan skoottereita tietä pitkin,
vaan Paul tulikin veneellä hakemaan meidät hotellin rannasta. Hieman rentouttavampi päivän aloitus siis.
Ensimmäinen kohteemme oli tästä meidän terassiltakin näkyvällä
lahdella. Alue on kuulemma kovemmalla tuulella niitä saaren ympäristön
rauhallisimpia veden kannalta, joten jäimme siihen tekemään ensimmäisen
avovesisukelluksemme. Kamat kasattiin veneessä odottavaisissa tunnelmissa ja
pian olimmekin jo vedessä. Merivesi ei muuten maistu hyvälle.
Isot mainingit eivät päässeet sukelluskohteeseemme, mutta vedessä kävi
heti selväksi, että tämä ei tule olemaan se kaikista helpoin harjoittelupaikka.
Vedessä oli paljon edestakaisia virtauksia ja tämä veden liike oli myös
pöllyttänyt pohjaa sen verran, ettei näkyvyys ollut kuin 5-10m luokkaa. Heikon
näkyvyyden lisäksi alue oli melko tylsä pohjaltaan ja eliöstöltään. Ei
mainittavia bongauksia.
V oli ensimmäisen sukelluksen jälkeen intoa täynnä hieman tylsistä
olosuhteista huolimatta. J:n korvat ja ontelot puolestaan tekivät nousussa
vastarintaa ja tuloksena oli verinen nenä, huimausta ja heikotusta. Lepotauko
J:lle siis ja V pulikoi vedessä innoissaan tehden kurssin harjoituksia.
Toinen sukellus päätettiin tehdä Mangrove Bay nimisessä kohteessa
hieman eri puolella saarta. Siirtymä meni nopeasti ja perillä meitä odotti silminnähden
paremmat olosuhteet. Vesi oli kirkasta ja veden liike vähäistä. J oli jo saanut
kerättyä itsensä tässä vaiheessa, joten ei muuta, kuin takaisin veteen.
Veden alta paljastui upea koralliriutta. Kaloja kaikkialla ja pohja
kuhisi elämää. Melko pitkän (65min) sukelluksen aikana näimme todella paljon
toinen toistaa värikkäämpiä otuksia. Mainittakoon ainakin mureena, pallokaloja
(osa ISOJA), klovnikaloja, meritähtiä, ja trumpettikaloja. Olo oli, kuin olisi
sukeltanut loputtoman isossa merivesiakvaariossa.
V säteili sukelluksen jälkeen (ja vieläkin). Taisi löytyä uusi
harrastus. Vedenalainen maailma selkeästi puraisi kovaa. Enpä muista, koska
olen viimeksi nähnyt V:n noin innoissaan jostain. J:n korvat teki samat
tepposet, kuin päivän ensimmäisellä sukelluksella, vaikka nousu suoritettiin
hyvinkin rauhalliseen tahtiin. EI ihan yhtä hyvät fiilikset siis.
Varustehuollon ja lounastelun jälkeen teimme vielä sukelluskeskuksella
neljännen kirjallisen osion kurssista ja harjoittelimme pikaisesti kompassin käyttöä
huomista varten. Huomenna luvassa siis ainakin vedenalaista suunnistusta ja
viimeiset kirjalliset osuudet loppukokeineen.
Tehdessämme lähtöä keskukselta meille jäi pieni hetki aikaa piipahtaa
läheisessä kaupassa kuskien syödessä vielä. Kauppa ei ihan vastannut
meikäläistä käsitystä kaupasta, mutta oli siellä rapistuneiden seinien sisällä,
ruostuneen peltikaton alla ja huojuvien hyllyjen päällä joitakin tavaroita
esillä noin keskiverto olohuoneen kokoisessa tilassa. Karkkia olimme
ensisijaisesti etsimässä ja niiden suhteen valikoimat oli kovin suppeat.
Kauppaepisodin kruunasi kuitenkin rotta, jota tyynesti juoksenteli
vihannespöydällä. Kysyimme eilen Paulilta sukelluskeskuksella pyörivästä
rotasta, ja hän kertoi paikallisten suhtautumisesta niihin. Rottia ei kuulemma
voi tappaa, koska se suututtaisi rotan hengen ja rotat alkaisivat tekemään
pahojaan. Sukelluskeskuksella homma kuulemma toimii, koska sukellusvälineisiin
eivät siimahännät ole koskaan kajonneet (toivottavasti kuitenkin regulaattorien
suukappaleet säilytetään jossain rottien ulottumattomissa). Elintarvikkeiden
kanssa tämä myötämielisyys kyllä länsimaalaista ihmetyttää. Jäi karkitkin
ostamatta.
Kuskit saivat tällä aikaa syötyä ja lähdimme matkaan taas
skoottereilla. Johan se meni melkein rutiinilla. J jopa uskalsi kuvata matkalla
hieman.
Pyysimme kyytimme päättyväksi hotellimme lähistöllä sijaitsevalle
Monkey Beachille, että pääsemme kauppaan. Pääsimme perille ehjin nahoin ja
periltä löytyi viehättävä pieni valkohiekkainen ranta. Kuvailimme hieman
rannalla ja lähdimme kävelemään kohti hotelliamme.
Rannalle päin mentäessä
olimme jo katsoneet, että matkalta löytyy pari kauppaa. Marssimme niistä
ensimmäiseen ja ostimme kokoelman erilaisia karkkeja (niin paljon, kuin V:n
käsiin mahtui). Lisäksi jäätelöt matkaevääksi. Karkki ja jäätelö eivät kuulu
niihin asioihin, jotka ovat täällä todella halpoja. Matka hotellille oli
yllättävän lyhyt. Kilometrin luokkaa.
Hetken huilailtuamme aloimme miettimään illan ruokapaikkaa. Oman
hotellimme ravintolan oli vallannut muutama äänekäs seurue brittejä ja
korean/kiinan suunnalta tulevia turisteja, joten päätimme suunnistaa
rauhallisempaan paikkaan. Eiliseen paikkaan ei haluttu mennä, koska pitäähän
sitä kokemuksia kartuttaa. Päätimme siis suunnistaa hotellimme toisella
puolella olevaan naapuriin, jonka valot olimme nähneet eilen syödessämme.
Tähän naapuriin ei mene suoraa tietä, joten päätimme laskuveden turvin
kävellä sinne rantaa pitkin. Lyhyttä teräviä kiviä sisältävää osuutta lukuun
ottamatta pääsimme perille kivuttomasti (kuka nyt kenkiä ottaisi rantahiekalle
kävelyä varten mukaan). Paikka osoittautui pieneksi ja viihtyisäksi. Täysin
rauhassa ei täälläkään saanut olla, siitä piti huolen yksi paikallinen seurue
(aina hyvä merkki toki).
Päivän erikoisuutena oli tarjolla tänään kalastettua tuoretta Giant
Trevallyä grillistä. J tarttui tähän täkyyn eikä pettynyt laisinkaan. Helposti
parhaat mätöt koko Balilla olon aikana. Eipä kuulunut valituksia V:n
suunnaltakaan, joten kokonaisuutena erittäin onnistunut valinta.
Oman jännityksen toi tullessaan kuitenkin ruokaillessa korvin kuultava
veden nousu. Olihan tarkoitus taittaa matka takaisinkin rantaa pitkin. Tietä
pitkin matka olisi moninkertainen ja pilkkopimeässä paljain jaloin hieman
arveluttava. Lähdimme siis syötyämme melko ripeästi suunnistamaan takaisin
kotia kohti. Korkeimmat aallot löivät jo rantavalleille asti, joten kuivin
jaloin ei päässyt kulkemaan. Nokkelina kuljimme rantamuurin päällä sen osuuden,
jossa oli ikäviä kiviä. Melko varovasti sai tosin senkin tehdä, koska muurin
päällinen oli todella liukas.
V odottaa huomista päivää todella innoissaan. Tätä kirjoittaessa J:n
toinen korva on vieläkin umpilukossa. J ei siis aivan yhtä innoissaan.
Huomiseen!
J&V
taas se suihku..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti