Gili Meno -KUVIA-

Kuvat lisätään myöhemmin! (ja niitä tulee paljon)

 

17.4.13 (viikonpäivästä ei tietoakaan)

Edes paratiisissa aurinko ei paista joka päivä. Tai ainakaan koko päivää. Aamupalalla V:lle tuli kova ikävä Lembongania. Tämän hotellin aamupala ei oikein miellyttänyt. Kahvissa oli SOKERIA! Ja toastit olivat löllöjä. Onneksi lounaspaikassamme oli mahtavaa cafe lattea.

Aamu oli siis melko synkkä ja harmaa, joten päätimme käydä tervehtimässä eksoottisia lintuja. Tämä tapahtui siis saarella sijaitsevassa lintutarhassa. Tätä käyntiä voi alkaa kuvailemaan kahdelta eri näkökannalta. Voisimme valita kriittisen tavan kuvailla näkemäämme. Silloin ottaisimme kantaa eläinten elinolosuhteisiin  ja siihen miten ne eivät muistuta eläimen luontaista elinympäristöä. Tai voimme nähdä tarhan positiivisen puolen. Eläimillä on turvallinen koti, niistä huolehditaan ja me pääsimme näkemään hienoja eläimiä.

Valitsemme positiivisen kannan. Lintutarhaa pyörittää vanhempi brittiläinen mies. Hänen tullessaan tälle saarelle, täällä ei ollut vielä edes sähköä. Vähän pisti kyllä mietityttämään että lähtisikö itse sellaiseen leikkiin? Suurin osa linnuista jotka elävät puistossa ovat myös syntyneet siellä. Osa eläimistä on myös annettu/lahjoitettu tarhalle. Alla paljon kuvia asukeista:

Toki se aina vetää mielen vähän matalaksi, kun näkee eläimiä häkkiin teljettynä.

Iltapäiväksi ystävämme aurinko päätti näyttäytyä. Lähdimme kiertämään saarta rantaa pitkin. Vaikka se ei ollut J:n suunnitelma, niin päädyimme kävelemään koko saaren ympäri.  Pysähdyimme matkalla yhdelle oluelle. Taisimme löytää saaren parhaan löhöilypaikan, katso kuva alta. 

J bongasi muutaman kalastettavan näköisen matalikkoalueen. V keksi heti, että voisi lähteä sukeltamaan silloin, kun J kalastaa. Asia siis sovittu ja töppöset kohti sukelluskeskusta. V:lle varattiin sukellus seuraavalle aamulle. J voi alkaa virittelemään vapoja.

Muuta yleistä tästä Gili Meno saaresta, tai koskee se näitä kaikkia Gilin saaria. Täällä näkee suomalaisia, kuulee suomea (jopa paikallisten suusta). Suomalaiset ovat siis löytäneet nämä saaret. Täällä joutuu myös kaupustelijoiden ahdistelemaksi jopa syödessä. Tästä emme ole kovinkaan riemastuneita. Olimme jo tottuneet siihen, että kun kerrot olevasi suomesta kukaan ei tiedä missä se on (tai he luulevat sen olevan Australiassa). Nyt joutuu totuttelemaan enemmän turistimeininkiin, varsinkin rannalla kulkiessa. Lombokilla käy varmaan taas toisinpäin. Se ei taida olla ylipäätänsäkään mikään megasuosittu turistikohde (vielä).

Nyt matkamme jatkuu kohti ravintolaa. Näimme hyvännäköisen ruokalistan päivällä, joten pakko käydä kokeilemassa. Bonuksena, niillä on ilmainen Wi-Fi! (ruoka osoittautui niiiin kalliiksi että vaihdoimme suunnitelmia)

Nauttikaa keväästä, joka kuulemma etenee vauhdilla

V&J