16.4.13
Älyttömän hitaasta yhteydestä johtuen, kuvat tulevat myöhemmin.
Todella haikein mielin lähdimme Lembonganilta.
Lembongan jää kyllä vahvasti listoille paikoista jonne voisi mennä uudestaan.
Pieni avolava haki meidät aamulla hotellilta
ja vei rannalle. Hyppäsimme speed boatin kyytiin ja matka kohti Gilin saaria
alkoi.
Meri oli (luojan kiitos) tyyni ja matka meni
mukavasti (n. 2h). Saari jonne meidän oli tarkoitus mennä (Gili Meno), on
pienin kolmesta. Speed boat ei aja Menolle vaan isoimmalle saarelle, Gili
Trawangan.
Olimme Trawanganilla n.13.30 päivällä. Saari
oli täynnä länsimaalaisia ja joka sunnasta lensi majoitus-, kyyti- ja
ruokatarjouksia. Yksi paikallinen tarjoutui viemään meidät veneellään Menolle.
Hinta vaikutti aika kovalta ja onneksi kieltäydyimme tästä venekyydistä.
Söimme lounasta rannalla ja saimme selville
että Trawanganilta menee ”bussi” joka
aamu ja iltapäivä Menolle. Bussin hinta oli alle kolmannes siitä mitä
paikallinen poika olisi ottanut.
Pääsimme vihdoin omalle saarellemme. Kävelimme
satamasta bungaloweillemme ja huokaisimme helpotuksesta. Gili Meno on todella
hiljainen ja rauhallinen paikka. Valkoiset hiekkarannat ja turkoosi meri.
Bungaloweja, ravintoloita ja kauppa löytyy joten mitään et jää kaipaamaan.
Kävelimme pienen tutkimusmatkan saarella ennen
auringonlaskua. Löysimme ”sisämaasta” Internet kioskin jossa saimme blogin
päivitettyä. Illallista söimme sellaisella pienellä ”korokkeella”
merenrannalla.
Asiasta kukkaruukkuun, täällä ei voi syödä
jäätelöä päivisin, koska se sulaa silmissä.
Lembonganilla oli todella paljon koiria jotka
juoksentelivat ympäriinsä. Sekä kanoja. Gilillä taas koirat eivät ole
sallittuja (eikä autot tai mopot) joten täällä kuhisee kissoja. Gilin kissoilla
on muuten kaikilla tyngät hännät, miten lie menettävät häntänsä.
Sukellusta Gilillä suositellaan hirmu paljon.
Paranis nyt ne J:n ontelot !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti