Walveilla : Viimeinen päivä Lembonganilla

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Viimeinen päivä Lembonganilla

Hei huom, päivitämme blogia Gili Meno saarelta. Matka tänne meni hyvin ja paikka vaikuttaa paratiisilta. Huomenna lisää.

Maanantai 15.4.

Viimeinen päivä Lembonganilla emmekä olleet suunnitelleet mitään ohjelmaa etukäteen. Aamupalan jälkeen kävimme veneyhtiön toimistolla varmistamassa huomisen kyydin ja samalla piipahdimme vielä kerran Dive Centerissä. Tai oikeastaan sen vieressä olevassa Scoobydoo –ravintolassa. Harmi vain, että omenamenu oli loppu, joten V jäi ilman himoitsemaansa ”omenasiideriä”. Näinmme kuitenkin ystävämme rotan.

Seuraavaksi kohteeksi otimme Dream Beachin, joka eilen jäi hieman vähälle huomiolle. Samalla päätimme käydä katsomassa Devils Tearin, josko tänään olisi kunnon tyrskyt. Devils Tear on siis saaren päässä oleva kallioreuna, johon kovemmalla kelillä tulee kuulemma todella massiiviset tyrskyt. Kelin ollessa liki tyyni ei vieläkään kovin kummoisia pärskyjä päästy näkemää, mutta pieniä sentään.

Dream Beach oli nimensä veroinen paikka. Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä. Turkoosi vesi tosin meinasi hyökätä välillä päälle, kun aika ajoin aallot nousivat korkeammaksi ja alkoivat lyödä pitkälle rannalle asti. Taisipa siinä olla jonkun tavaratkin vaarassa huuhtoutua mereen.

Merivedestä märkinä päätimme poiketa oman hotellin ja suihkun kautta lounaalle tuttuun paikkaan Mushroom Beachille, jossa saisimme samalla päivitettyä blogiin parin edellisen päivän tarinat. Oman hotellimme yhteydet ovat edelleen katki. Siirtymät muuten sujuvat näppärästi skootterilla ja V menee jo paikallisten seassa kuin kala vedessä. J roikkuu kyydissä liki ilman pelkotiloja.

Maittavan lounaan ja nettihetken jälkeen oli siestan aika. Ajoimme omalle hotellille ja menimme altaalle löhöilemään sekä lukemaan. Tätä jatkettiinkin siihen asti, että tuli illallisaika. Ajelimme tovin ympäriinsä etsien ravintolaa, emme kuitenkaan moista löytäneet alueelta, josta ravintolan toivoimme löytävämme. Päädyimme menemään päätien varrella olevalle näköalaravintolalle vielä, kun päivänvaloa oli hetki jäljellä. Keskimääräistä huonommat sapuskat (vaikka V:n pizza olikin erinomaista) ja keskimääräistä kovemmat hinnat. Ei nyt varsinainen pettymys, mutta odotimme enemmän.

Siinäpä se, ei kovin tapahtumarikas päivä. Illallisen jälkeen palautettiin skootterin avaimet ja pakattiin tavarat huomista varten. Aamupalan jälkeen lähdemme huomenna suunnistamaan Giliä kohti!